Verotuksen oltava ennakoitavaa

Kun yrittäjiltä kysytään, mikä asia tarvitsee korjausta, moni vastaa, että verotus. Lähes kaikki ovat valmiita maksamaan kohtuullista veroa, jotta yhteiskunnan rattaat pysyvät pyörimässä. Julkisen talouden kannalta verotuottojen kasvu on oleellista. Yrityksen voittojen kasvaessa kasvavat niin verotulot kuin työpaikkojen määrä.

Yhteisöverokantaa laskettiin 1,5 prosenttiyksikköä vuonna 2012. Vuonna 2014 sitä pudotettiin 4,5 prosenttiyksikköä lisää. Näistä alennuksista huolimatta yhteisöverotuotot pysyivät vuosina 2012-2016 jotakuinkin samalla tasolla. On syytä tiedostaa, että veroja korottamalla ei automaattisesti kerätä aiempaa enemmän verotuloja. Verotuksen taso ja sen muutokset ohjaavat myös yrittäjien ja yritysten käyttäytymistä.

Veropolitiikkaa ei pidä tehdä neljän vuoden sykleissä eikä verotuksen suunnan tulisi vaihtua hallituspohjan mukaan. Yrittäjät edellyttävät ennen kaikkea varmuutta ja pitkäjänteisyyttä. Investoinnit ja kasvuun tähtäävät päätökset ovat pitkän aikavälin suunnitelmia. Talouden vaihtelut asettavat niille oman haasteensa, eikä tempoileva politiikka yhtään helpota tilannetta.

Viron veromallia ihannoidaan usein, mutta ei sekään autuaaksi tee. Sen sijaan näkymä siitä, että Suomi pysyy yritysverotuksen suhteen tulevaisuudessa kilpailukykyisenä, on sijoittajalle ja pääomalle tärkeä viesti.

Verotuksen tulee kannustaa yrittäjyyteen ja kasvuun. Sen tulee samalla olla niin neutraali ja kilpailukykyinen, ettei aggressiiviseen verosuunnitteluun ole tarvetta. Tämä on tavoitteena koko EU-alueella, jotta voittojen keinotekoiselle siirtelylle ei olisi tarvetta.

Näpertely unohdettava

Vuodesta 2014 voimassa ollut työnantajan koulutusvähennys on ollut hallinnollisesti raskas ja tehoton. Investointien tuplapoistot ja tki-vähennys eivät saavuttanut niille asetettuja tavoitteita. Suomen Yrittäjienkin ehdottama investointivaraus tuskin tulisi yltämään sen parempaan tulokseen.

Tulolähdejaon poisto ja pääomatulojen ja osinkojen verotuksen keventäminen sen sijaan olisivat järkeviä linjauksia. Niillä yksinkertaistettaisiin verotusta ja kannustettaisiin riskinottoon ja sijoittamiseen. Erityisesti sijoituspäätöstä pohdittaessa, kotimaisen pk-yrityksen toivoisi olevan kiinnostava ja houkutteleva sijoitusvaihtoehto.

Pitkäjänteisyyden lisäksi avainsanoihin kuuluu yksinkertaisuus. Erilaiset veronhuojennukset, määräaikaiset poikkeukset tai muut vippaskonstit on minimoitava. Tavoitteena pitää olla, että kaikki maksavat veroa, veropohja on laaja ja verokannat matalia.

Pienten ja keskisuurten yritysten merkitys on yhä kasvava. Ne ovat jo pitkään vastanneet uusien työpaikkojen synnystä ja tulevat tulevaisuudessa entistä enemmän vastaamaan talouskasvusta, työpaikoista ja investoinneista. Senkin takia verotukseen ei kannata rakentaa poikkeuksien poikkeuksia.

Suomesta on tehtävä yritysverotuksen osalta Euroopan kilpailukykyisin. Yrittäjät eivät tarvitse verotukia tai erityistä hyysäämistä vaan vapauden yrittää mielellään mahdollisimman maltillisella sääntelyllä. Luotetaan markkinatalouteen.


Julkisomisteisiin yhtiöihin ammattihallitukset (Kauppalehti debatti 21.3.2017)

Kuntien omistamien yhtiöiden taseessa on mittava määrä omaisuutta. Yhtiöillä voi olla tärkeä strateginen merkitys kunnalle ja lisäksi niillä on vastuu monen työntekijän työhyvinvoinnista ja tulevaisuudesta.

Kunnankin omistamien yhtiöiden toiminnan tarkoitus on, jollei yhtiöjärjestyksessä toisin määrätä, tuottaa voittoa omistajalleen. Yhtiöt toimivat meidän veronmaksajien rahoilla, joten niiden velvollisuus on myös toimia yhtä laadukkaasti ja kustannustehokkaasti kuin yksityinen toimija.

Näistä velvollisuuksista huolimatta yhtiöiden korkeinta valtaa käyttävä elin valitaan poliittisin perustein eikä osaamisen tai kokemuksen perusteella. Kuntavaalien jälkeen kunta suurimpana omistajana periaatteessa valitsee hallituksen, mutta käytännössä antaa henkilövalinnat puolueille. Puolueet valitsevat hallitukseen omat edustajansa kukin puolue omien periaatteidensa mukaan.

Hallituksen vastuu on laaja. Jokainen hallituksen jäsen istuu hallituksessa henkilökohtaisella vastuulla. Jäsenen on aina toimittava yhtiön edun mukaisesti. Jos hallituksen jäsen on myös valtuutettu tai lautakunnan jäsen, voi eri roolien sekoittuminen aiheuttaa hankaluuksia. Myöskään omien poliittisten ideologioiden mukaisesti toimiminen hallituksessa ei useimmiten ole yhtiön etu.

Olisiko aika siirtyä myös kunnan omistamissa yhtiöissä hallituksiin, jotka koostuvat parhaista, toimialaa tuntevista ja hallitustyöhön koulutetuista henkilöistä. Ammattihallitus olisi myös meidän kaikkien veronmaksajien etu.

Aivan toinen kysymys sitten onkin, että pitääkö kunnan olla kovin monen yhtiön omistaja vai tulisiko mahdollisimman monet palvelut ostaa vapailta markkinoilta.

Carita Orlando
varapuheenjohtaja, Suomen Yrittäjät
HHJ

Linkki kirjoitukseen  


Tulorekisteri purkaa byrokratiaa (Kauppalehti debatti 18.8.2016)

Yrittäjyyden suurimpia haasteita on työllistäminen. Se vaatii hyviä esimiesominaisuuksia ja johtamistaitoja, mutta myös valtavan määrä byrokratiaa. Byrokratiaa ollaan helpottamassa vuonna 2019 käyttöön otettavalla tulorekisterillä. Tulorekisteri helpottaa niin työnantajan, työntekijän, opiskelijan, eläkeläisen kuin viranomaisenkin työtä.
Nykyisin työnantaja lähettää keskimäärin 60 ilmoitusta vuodessa työntekijälle maksettavista suorituksista. Useimmiten nuo ilmoitukset sisältävät samaa tietoa eri muodossa. Palkkatietoja lähetetään verottajalle, eläkeyhtiölle, työttömyysvakuutusrahastoon ja tapaturmavakuutusrahastoon toisistaan poikkeavilla aikataululla. Pyydettäessä samoja tietoja lähetään myös mm. työttömyyskassalle ja Kelalle.
Tulorekisterin tavoitteena on vähentää työnantajien hallinnollista taakkaa. Jatkossa työnantaja lähettäisi yhden sähköisen ilmoituksen jokaisen palkanmaksun jälkeen ja tämä riittäisi kaikille viranomaisille.
Työttömyyspäivärahan ja toimeentulotuen myöntäminen helpottuisi ja nopeutuisi, kun viranomaisella olisi palkkatiedot heti käytettävissä. Opintotuen takaisinperinnästä tulisi historiaa ja palkkatulojen verotus olisi aina oikein. Jatkossa kukin voi tarkistaa itseään koskevat tulotiedot milloin tahansa. Nykyisin mahdolliset puutteet tulotiedoissa tulee huomattua pahimmillaan vasta yli vuoden kuluttua. Velvollisuus toimittaa palkka- tai muita työn tekemiseen liittyviä todistuksia erilaisiin hakemuksiin vähentyisi. Toimeentuloon, asumiseen tai opintoihin liittyvien tukien maksut nopeutuisivat huomattavasti.
Reaaliaikainen tulorekisteri luo myös pohjan työtulojen ja sosiaalietuuksien yhteensovittamiselle tulevaisuudessa. Näin saadaan tulevaisuudessa lyhytaikaisetkin työt houkutteleviksi.
Kansallinen tulorekisteri on ollut käytössä Tanskassa jo vuodesta 2008. Isossa-Britanniassa tulorekisteri sisältää 39 miljoonan työntekijän ja eläkkeensaajan tiedot ja 1,6 miljardia tapahtumaa vuosittain. Tanskassa, Iso-Britanniassa ja Norjassa tulorekisterin hyödyt ovat olleet mittavat. Tehokkuushyödyt tulevat prosessien automatisoinnista ja yhden sähköisen viestin käytöstä. Suomessa tulorekisterin ylläpitäjänä toimisi Verohallinto, joka myös vastaisi tietoturvasta. Verohallinto on ollut viime vuosina edelläkävijä sähköisten viranomaispalvelujen kehittämisessä.
Tutkimuksen mukaan yritykset suhtautuvat muutokseen poikkeuksellisen positiivisesti. Digitalisaatio edellyttää rohkeita uudistuksia ja yhteistyökykyä yli rajojen. Kansallisen tulorekisterin hanketta ja tulorekisteriä varten tarvittava lakiluonnos on nyt lausuntokierroksella. Toivon, että lausunnon antajat suhtautuvat hankkeeseen ennakkoluulottomasti ja näkevät rekisterin tuomat hyödyt. Tehokkuus, byrokratian vähentyminen, kustannussäästöt sekä reaaliaikaiset tulo- ja verotustiedot ovat tavoittelemisen arvoisia.

Carita Orlando
puheenjohtaja
Pääkaupunkiseudun Yrittäjät

Työajan pidennystä vähätellään turhaan (HS mielipide 20.6.2016)

Kilpailukykysopimuksen mukaisesti työaikaa pidennettiin 6 minuuttia päivässä eli 24 tuntia vuodessa. Tätä työajan pidennystä on yleisessä keskustelussa vähätelty. Totta on, ettei kuudessa minuutissa ehdi tehdä juuri mitään. Yhden ihmisen työajassa sillä ei olekaan juuri merkitystä. Mutta, jos lasketaan esimerkiksi 10 hengen yrityksessä lisääntyvää työaikaa, niin puhutaankin jo tunnin pidennyksestä per päivä eli 20 tunnista per kuukausi. Sillä on jo merkittävä vaikutus yrityksen liikevaihtoon ja kannattavuuteen, mikäli se kyetään hyödyntämään täysimääräisesti. 

Ehdotus yleisestä kuuden tunnin työpäivästä sen sijaan on aivan absurdi. Esimerkiksi palvelualan pk-yritys menettäisi liikevaihdostaan kymmeniä tuhansia euroja kuukaudessa. Asiakkaalta kun ei voi laskuttaa enempää tunteja kuin työtä on tehty. Ruotsissa menestyksellä kuuden tunnin työpäivään siirtynyt autojen huoltoliike voi sen sijaan hyötyä siitä, että raskasta työtä tehdään tehokkaammin lyhyemmässä ajassa. Eli joissain erityistapauksissa sitä voisi hyödyntää. 

Jokaisessa yrityksessä on erilaiset prosessit ja erilainen henkilökunta. Se mikä sopii yhteen työpaikkaan, ei sovi välttämättä toiseen. Työajan ja palkkauksen vaikutukset kannattavuuteen tunnetaan yrityksissä parhaiten. Kaikille aloille ja kaikkiin yrityksiin sopivaa työaikamallia ei nykypäivänä ole mahdollista laatia.

Siksi paikallinen sopiminen pitäisi mahdollisimman nopeasti saada voimaan. On vahingollista, että työmarkkinajärjestöt sopivat järjestäytymättömien yritysten ja työntekijöiden asioita, vaikka eivät heitä edusta. Hallituksen tulee edistää paikallista sopimista ohjelmansa mukaisesti.

Carita Orlando
puheenjohtaja, Pääkaupunkiseudun Yrittäjät


Linkki


Palkkojen ja työvoiman joustoa tulee lisätä (HS mielipide 17.2.2016)

Työ- ja elinkeinoministeriö kartoittaa erilaisten työllisyyskokeilujen vaikutuksia työttömyyden vähentämisessä. On erinomaista, että kokeiluihin todella ollaan valmiita. Onnistunut esimerkki kokeilusta oli vuosina 2012 - 2015 toiminut työllisyyden kuntakokeilu. Sen olisi suonut jatkuvan ja leviävän valtakunnalliseksi.

Työllistämisen helpottaminen vaatii ennakkoluulotonta päätöksentekoa ja rohkeaa kokeilua myös muilta kuin valtiolta. Erityisesti työmarkkinajärjestöjen pitäisi katsoa oman hiekkalaatikon ulkopuolelle ja havaita, miten jäykkä työmarkkinajärjestelmämme on. Palkkojen sekä työvoiman joustoa tulee lisätä, jos talous ja työllisyys halutaan saada nousuun.

Yrityksistämme 94 % on alle kymmenen hengen mikroyrityksiä. Niissä ei voi olla yhtään ylimääräistä tai epäsopivaa työntekijää. Jos työntekijämäärässä ei voida joustaa, on yritys pian entinen yritys.

Uusi työntekijä on usein palvelualan yrityksen suurin ja pitkäaikaisin investointi.  Yksilöperusteista irtisanomissuojaa onkin lievennettävä, jotta uusia rekrytointeja uskalletaan tehdä.

Paikallinen sopiminen on saatava ripeästi voimaan. Poikkeaminen työehtosopimuksesta ei ole työehtojen polkemista vaan yhteisymmärrystä ja sopimista työntekijöiden ja työnantajan välillä. Työpaikalla tiedetään ja tunnetaan parhaiten oman yrityksen tilanne. Työehtosopimus on aina perälauta, jota työntekijät voivat vaatia noudatettavaksi.

Koululaisille, kielitaidottomille ja osatyökykyisille pitäisi olla mahdollista maksaa saatavan työpanoksen mukaista, nykyistä tes-tasoa pienempää palkkaa. Esimerkiksi palvelutaloissa asiakkaiden kanssa seurustelu ja ulkoilutus ovat tehtäviä, jotka nykyisin usein jäävät tekemättä.  Niistä voisi maksaa palkkaa, jos se olisi kohtuullinen. Niillä tehtävillä olisi paitsi ihmistä aktivoiva myös inhimillisesti suuri merkitys.

 

Carita Orlando
puheenjohtaja
Vantaan Yrittäjät
Pääkaupunkiseudun Yrittäjät


Yrittäjyys kannattaa aina (HS mielipide)

Sosiaalidemokraattisten opiskelijoiden varapuheenjohtaja Maria Rytkönen ja lukion opettaja Eva Sundgren kirjoittivat yrittäjyydestä (HS Mielipide 16.5.)

Oli ilahduttavaa huomata, että yrittäjyyden riskit on huomattu ja niistä jo varoitellaan nuoria. Liian usein väitetään yrittäjänä toimimisen olevan helppoa ja kaikkien yrittäjien rikastuvan.

Maria Rytkönen oli myös kirjoituksessaan syystä huolissaan siitä, että yrittäjyys vie järjestäytymiseltä pohjan. Valitettavasti työllistämiseen liittyvä riski, kustannukset ja byrokratia väistämättä johtavat siihen, että yhä useampi yritys hankkii palvelut ja osaamisen vuokratyönä tai alihankkijoilta. Tähän olisi syytä myös ammattiliittojen herätä. Nykyisessä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa työtä on mahdollista tarjota vain silloin, kun sitä on. Samoin sitä on tarjolla vain sellaisille työntekijöille, jotka tekevät työnsä erittäin hyvin.

Ei ole kuitenkaan lainkaan vastuutonta rohkaista nuoria kokeilemaan yrittäjyyttä. Yrittäjät eivät ole toisiaan vastaan taisteleva joukko, kuten Rytkönen väittää. Yrittäjät ovat motivoituneita, innovatiivisia ja omasta työstään ylpeitä. Verisesti ei tarvitse kilpailla, sillä Suomessa riittää ikkunoita pestäväksi, vanhuksia hoidettavaksi ja koteja sisustettavaksi.

Kannustan kaikkia kokeilemaan yrittäjyyttä. Uusyrityskeskuksista saa rehellisen mielipiteen yritysideasta sekä apua laskelmien ja liiketoimintasuunnitelman tekoon.  Kokemus yrittäjyydestä auttaa ymmärtämään kannattavan yritystoiminnan edellytyksiä ja työnantajan velvollisuuksia.

Työnantajat ja työntekijät ovat samaa tiimiä, joilla toivoisi olevan samat tavoitteet. Vain menestyvä yritys voi tarjota työntekijöilleen turvatun työpaikan, miellyttävät työolosuhteet ja hyvät työsuhde-edut.

Carita Orlando
puheenjohtaja
Pääkaupunkiseudun Yrittäjät


Korjauslista eli konkreettiset toimet työpaikkojen syntymiseksi

Vaalityötä tehdessä tapaa usein ihmisiä, jotka tulevat kysymään ”mitä lupaat meille eläkeläisille”, ”mitä lupaat meille lapsiperheille” tai ”mitä lupaat meille opiskelijoille. Olisi niin mukava luvata yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta se olisi aika vastuutonta. Tässä taloustilanteessa tärkeintä on muuttaa talouden suuntaa ja pyrkiä luomaan työpaikkoja. Sen sijaan, että lupaisin ympäripyöreitä tai mahdottomia olen laatinut korjauslistan eli listannut 26 konkreettista toimenpidettä uusien työpaikkojen luomiseksi ja tasapainoisen talouden saavuttamiseksi.

        Yrittäjyys

  1. yrittäjävähennys käyttöön
  2. alv-alarajahuojennusrajat rajoja nostettava
  3. sote-palvelut avattava, se tuo hoiva-alalle lisää yrittäjyyttä
  4. yt-lain raja on nostettava 50:een
  5. vanhemmuuden kustannukset siirrettävä kokonaan Kelan maksettavaksi


    Työllistäminen

  6. työaikalakia nykyaikaistettava, se ei vastaa nykyajan työntekomuotoja
  7. työajan joustoja ja osa-aikatyön mahdollisuuksia lisättävä
  8. takaisinottovelvollisuus poistettava
  9. sairaslomaan työntekijälle yhden päivän omavastuu
  10. kotitalousvähennyksen rajoja nostettava tai käyttömahdollisuuksia lisättävä
  11. työn vastaanottaminen pitää olla aina kannattavaa


    Verotus

  12. tuloverotusta on kevennettävä kaikissa tuloluokissa (myös eläkeläisillä)
  13. kehitettävä pitkäjänteisempää ja yksinkertaisempaa veropolitiikkaa
  14. luotava kannustavampi osinkoverotus tai yrittäjän kokonaisverotus
  15. kotimaista yrittäjyyttä ja siihen sijoittamista on edistettävä
  16. laaja veropohja ja matalat verokannat
  17. tulolähdejako purettava


    Sääntely

  18. pankkien sääntelyä rajoitettava (vaikeuttaa yritysten rahoitusta)
  19. kauppojen aukioloaikoja on vapautettava
  20. monikertaista tietojen lähettämistä pitää purkaa

    Koulutus

  21. peruskoulu ei saa tasapäistää, heikoille tukea ja lahjakkaille haasteita
  22. oppisopimuskoulutus muutettava työsuhteesta koulutussuhteeksi
  23. huippuluokan yliopisto ja korkeatasoinen koulutus ammatti- ja ammattikorkeakouluissa


    Vienti

  24. pk-yrityksille tukea, yhteisiä markkinointi- ja vientiponnisteluja ja tuotekehitysyhteistyötä
  25. julkista rahoitusta konkreettisiin vientiponnistuksiin ja kansainvälisen liiketoiminnan kehittämiseen
  26. ulkomaiset opiskelijat osaksi suomalaista vientitoimintaa

Näitä kaikkia ei varmasti tulla seuraavan neljän vuoden aikana saavuttamaan, mutta jokaisen näiden tavoitteen eteen tulen tinkimättömästi tekemään töitä.


Käsityöalan yrittäjien arvonlisäverotus (Kauppalehti debatti)

Erityisesti käsityöalan yrittäjät kärsivät korkeasta arvonlisäverosta. Kampaaja, keraamikko, entisöijä tai kosmetologi voi tehdä töitä maksimissaan vain sen määrän minkä käsillään työpäivän aikana ehtii. Lisämyynti ja tehokkuus eivät ole loputtomiin kasvatettavissa, sillä käsityöalan yrittäjälle laatu ja käsityön jälki on erityisen tärkeää. Koska työn verotus ja sosiaalikulut ovat korkeita, muodostuu käsityölle usein melko korkea hinta. Suomen korkea arvonlisäverokanta (24%) entisestään nostaa hintaa.

Vuonna 2007 alkoi EU:n kokeilu, jossa parturi-kampaamoiden alv laski 22:sta 8 prosenttiin. Tavoitteena oli lisätä palveluiden kysyntää ja työllisyyttä sekä vähentää harmaata taloutta halvemmilla hinnoilla. Vuosina 2007–2010 palveluihin sovellettiin 8 prosentin arvonlisäverokantaa. Kokeilua ei kuitenkaan jatkettu, koska palvelujen kysyntää ja työpaikkoja ei kokeilujakson aikana syntynyt toivotusti.

Rajanveto vaikeaa

Kokeilun aikana muun muassa kosmetologialalla koettiin, että arvonlisäveron alennus olisi pitänyt koskea myös heitä, sillä palvelu on kampaamopalveluiden kanssa hyvin saman tyyppinen. Tämä rajanveto-ongelma on monessa muussakin kohtaa ongelmallinen ja kilpailua haittaava.

Myös oikean verokannan määrittely on osoittautunut hankalaksi. Esimerkiksi tulkinta siitä, onko kyseessä 10 %:n mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen vai 24 %:n liikunnan opetus- ja koulutuspalvelusta, vaihtelee suuresti. Jopa KHO on tehnyt ristiriitaisia päätöksiä. Esimerkiksi tanssinopetuksen verokanta on oikeuskäytännön mukaan 24 %, mutta vatsatanssin verokanta on puolestaan 10 %. Toinen esimerkki on tenniksen ja ratsastustuntien ero vaikka molemmissa on kyse liikuntapalveluiden myynnistä. Ohjattua tennisliikuntatoimintaa harjoittavan yrityksen ei katsottu voivan soveltaa myynteihinsä alennettua verokantaa, sillä palvelun myynnin pääpainon katsottiin olevan tenniksen ohjauksessa ja opetuksessa. KHO:n aiemmassa ratkaisussa taas ohjattujen ratsastustuntien pito katsottiin sellaiseksi liikuntapalveluksi, johon voitiin soveltaa alennettua verokantaa.

Parturi- ja kampaamopalveluissa rajanverotilanne tuli esille värjäystöissä. Hiusten värjäys oli alemman verokannan palvelua kun taas kampaajan suorittama kulmakarvojen tai ripsien värjäys katsottiin kosmetologipalveluksi ja oli siten ylemmän verokannan palvelua.

Mikäli arvonlisäverokantoja lasketaan käsityöaloille, ollaan jatkuvassa suossa kun tehdään rajanvetoja siitä mikä on käsityötä ja mikä ei.

Arvonlisäveron alarajahuojennuksen rajojen nosto ratkaisu myös muille pienyrittäjille

Käsityöalan yrittäjille ja muille pienyrittäjille yhtenä helpotuksena olisi arvonlisäveron alarajahuojennuksen rajojen nosto. Tällä hetkellä yritys joutuu rekisteröitymään arvonlisäverovelvolliseksi kun liikevaihto ylittää 8.500 euroa vuodessa eli reilut 700 euroa kuukaudessa. Yksikään yrittäjä ei tällaisella liikevaihdolla hanki elantoaan, joten tässä rajassa on kysymys lähinnä harrastustoiminnasta.

Huojennuksen tarkoituksena on, että osan maksamastaan arvonlisäverosta saa takaisin jos liikevaihto jää alle 22.500 euron eli on alle 1.875 euroa kuukaudessa. Tälläkään liikevaihdolla ei yrittäjä elätä itseään, joten rajat ovat todellisen yritystoiminnan kannalta merkityksettömät.

Huojennuksen rajat tulee mahdollisimman nopeasti nostaa siten, että alaraja on vähintään 25.000 ja yläraja 50.000 euroa. Näin pienen yrityksen todelliseksi arvonlisäverokannaksi muodostuu 24 prosentin arvonlisäverokantaa huomattavasti pienempi prosentti. Lisäksi tuon huojennuksen pitää ehdottomasti olla ilmoitettavissa ja hyödynnettävissä kuukausittain kun kausiveroilmoitus lähetetään. Nyt yritys saa huojennuksen käyttöönsä vasta kalenterivuoden lopussa.  Nykyisessä sähköisten ilmoitusten aikakaudella tämän ei pitäisi olla ongelma.

Alarajahuojennuksen ylärajan nosto 50.000 euroon koskisi Suomen Yrittäjien laskelmien mukaan noin 60.000 yrittäjää keventäen heidän alv-taakkaansa noin 70 miljoonalla eurolla. Huojennusrajojen nosto toisi valtiolle kuitenkin lisää verotuloja muutoksen työllistävän vaikutuksen ja kannattavamman yritystoiminnan johdosta.


Carita Orlando
toimitusjohtaja
ACC Orlando Oy tilitoimisto



Valtuustopuhe talousarviosta 2015

Vanaan Kaupunginvaltuusto kokoontui tänään keskustelemaan ja päättämään vuoden 2015 talousarviosta. Puheenvuorot oli rajattu kolmeen minuuttiin. Siinä ajassa ei montaa aihetta ehdi käsitellä, joten poimin aiheikseni työllistämisen sekä koulujen sisäilmaongelmat.

 

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut

Työ on pohja hyvinvoinnille. Se, että pystymme pitämään mahdollisimman monta henkilöä töissä, varmistaa mahdollisuutemme ylläpitää hyvinvointia ja palveluja kuntalaisille. Työttömyys on koko Suomessa kasvava ongelma. Vantaalla on kuitenkin tehty vaikuttavaa työtä työllisyyden hoidossa. Nuorten alle 25-vuotiaitten työttömyys on kasvanut viime vuodesta Vantaalla vain noin 6 % kun se on kasvanut Helsingissä 25 ja Espoossa 30 %. Myös pitkäaikaistyöttömyyttä on pystytty pitämään hallinnassa huomattavasti naapurikaupunkeja paremmin. Sen lisäksi että työ kasvattaa verotuloja se vähentää sekä työttömyyden kustannuksia että työttömyydestä aiheutuvia muita kuluja. Tutkimusten mukaan työttömät, erityisesti pitkäaikaistyöttömät, kärsivät työllisiä useammin erilaisista sairauksista, alkoholiongelmista ja tapaturmista.

Talous- ja velkaohjelma ja sen noudattaminen on vastuullista politiikkaa, jota Vantaa on onnistunut noudattamaan tähän asti erinomaisesti. Talouden ja velan hoidon kannalta tärkeimmät tehtävät on varmistaa yritysten toimintamahdollisuuksien turvaaminen eli sitä kautta uusien työpaikkojen luominen ja kaupungin houkuttelevuus viihtyisänä asuinkaupunkina. Näiden kummankin tavoitteen edistämiseksi Vantaa on tähän asti tehnyt hyvää työtä ja tämän talousarvion mukaan tulee edelleenkin tekemään.

Tavoitteena tulee siis olla korkeat verotulot, alhaisen työttömyyden ja hyvien veronmaksajien avulla.

Vantaalla on monen muun kunnan tavoin koulurakennuksissa sisäilmaongelmia. Sisäilmaongelmat ovat usein hankalia ja monisyisiä eikä niiden mittaaminen ja selvittäminen ole yksiselitteistä. Usein myös ratkaisukeinojen löytäminen on hidasta. Vantaan Kaupunki tekee tänä lukuvuonna jokaisessa koulussa THL:n Kouluyhteisön ja opiskeluympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden tarkastuksen, jossa myös sisäilma on yksi selvitettävistä asioista. Tarkastustyöhön osallistuvat oppilaat, opettajat, kouluterveydenhoitaja, rehtori, työterveyshuolto sekä tilakeskuksen edustaja.  Lisäksi THL on tuottamassa uuden oirekyselymallin, joka tullaan ottamaan Vantaalla käyttöön ensi vuoden aikana.

Kokoomuksen valtuustoryhmä esitti muutosta talousarviokirjaan, joka edellyttää että sisäilmaongelmien selvitystyötä tehdään mahdollisimman tiiviissä ja avoimessa yhteistyössä sivistystoimen ja kouluterveydenhuollon lisäksi myös vanhempien ja vanhempainyhdistysten kanssa.  Jatkossa koulujen sisäilmatilannetta ja niihin kohdistuvia toimenpiteitä tullaan myös raportoimaan säännöllisesti tekniselle lautakunnalle, joka siten pystyy seuraamaan kohteiden korjaamistoimenpiteiden tilannetta reaaliaikaisesti.

Ongelmiin on siis löydettävissä ratkaisuja. Toimenpiteiden vaikutus on kuitenkin hidasta, mutta toivoa sekä talouden tasapainosta että sisäilmaongelmien ratkaisemisesta on olemassa.

 

 

 


Syrjäytymisen ehkäisy aloitettava riittävän ajoissa

Uudenmaan Kokoomusnaiset ry:n kannanotto 8.10.2014

Suurin osa nuoristamme voi hyvin, mutta syrjäytyneelle vähemmistölle on kasaantunut yhä vaikeampaa ja moniongelmaisempaa pahoinvointia.  Syrjäytyminen on helposti periytyvää, sillä nyt syrjäytyneinä olevien nuorten vanhemmista noin puolet on itsekin ulkopuolisia tai työttömiä. Heikot kotiolot jättävät lapset selviytymään ilman vanhemman antamaa tukea.

Ihmisen väitetään heijastelevan lapsuuden ihmissuhteita myöhemmissä ihmissuhteissaan. Pääpaino syrjäytymisen ehkäisyssä tämän ajatuksen nojalla tulisi olla hyvin varhaisissa vaiheissa. Valitettavasti palvelut tulevat usein liian myöhään tai liian monen lähetteen tai luukun kautta.

Varhaiskasvatuksen palvelujen on havaittu olevan kustannusvaikuttavia keinoja nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä etenkin huono-osaisten perheiden kohdalla. Varhaiskasvatus on kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on edistää lapsen tervettä kasvua, kehitystä ja oppimista.

Varhaiskasvatuksella pyritään tukemaan lasten koteja kasvatustehtävässään ja edistämään lapsen persoonallisuuden tasapainoista kehittymistä. Se toimii tehokkaasti lapsen oppimisvaikeuksien ja syrjäytymisen ennaltaehkäisijänä ja on avainasemassa lapsen sosiaalisten taitojen kehittäjänä.

Kuntien tulee pitää huolta siitä, että varhaiskasvatuksen resurssit ovat riittävät ja varhaiskasvatuksen lisäksi perhe- ja nuorisoneuvolat ovat helposti ja nopeasti perheen, nuoren tai nuoren lähimmäisen saavutettavissa.  Varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyötä tulee kehittää ja riskiperheiden pääsy perhetyön piiriin pitää olla varmistettu.  Ennaltaehkäisevänä mallina ns. hyvinvointineuvola mahdollistaisi avun saamisen oikea-aikaisesti ja tarpeeksi ajoissa. Tavoitteena tulee olla erityistä tukea tarvitsevien perheiden varhainen tunnistaminen ja auttaminen.

Metropolialueen SOTE-ratkaisujen tulee ottaa huomioon alueellinen eriarvoistuminen ja muodostaa sellainen palvelurakenne mikä nostaa ehkäisevän ja terveyttä edistävän palvelun korjaavan palvelun edelle.

Todennäköisesti viranomaisverkostolla on usein tiedossa syrjäytymisen riskissä olevat perheet. Mitä varhaisemmassa vaiheessa perhettä ja lasta tuetaan, sitä helpompi syrjäytymistä on mahdollista pyrkiä ennaltaehkäisemään. Tehokas apu pitäisi olla saatavilla ennen kuin ongelmat jo kasautuvat.

Lisätietoja

Carita Orlando
puheenjohtaja                                                                                     
carita.orlando@orlando.fi                                                 
puh. 040 544 5519


Ei uutta järjestelmää toimivan tilalle, lapsilisien leikkauspäätös on peruttava.

Uudenmaan Kokoomusnaisten kannanotto 15.8.2014

On täysin resurssien hukkaamista rakentaa uusi verovähennysjärjestelmä vanhan ja toimivan lapsilisäjärjestelmän rinnalle.

Maaliskuun kehysriihessä päätettiin leikata lapsilisiä euromääräisesti jokaiselta. Moni kiirehti moittimaan päätöstä tasaleikkauksesta ja vaati, että leikkaus olisi pitänyt kohdistua vain rikkaisiin. Myös lapsilisien korotusta ehdotettiin ja niiden asettamisesta verotettavaksi tuloksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että lapsilisät ovat tulonsiirto kaikille lapsiperheille. Lapsilisillä ei ole tarkoitus tasata tuloja rikkaiden ja köyhien välillä.

Lapsilisien verotus ei ole hyvä ajatus, vaikka siltä saattaa ensi kuulemalta tuntua. Mikäli lapsilisiä verotettaisiin ansiotulona, työttömän ja erityisesti perusturvalla olevan työttömän saama lapsilisä olisi pienempi kuin palkansaajan lapsilisä. Lisäksi veroratkaisu ei KELAn sivuilta löytyvän simuloinnin mukaan tasoita tuloeroja, vaan vaikuttaa pikemminkin päinvastoin. Myös eri kuntaveroista johtuen lapsilisien suuruus vaihtelisi sen mukaan missä kunnassa asuu.

Kesän minihallitusneuvotteluissa päätetyssä erillisessä lapsiperheiden verovähennyksessä on samankaltaisia ongelmia. Toimeentulotukea saavat eivät hyödy verovähennyksestä. Selkeä tilille maksettava lapsilisä on myös erillistä vähennystä helpompi ymmärtää ja nopeammin pienituloisen perheen käytettävissä. Uutta järjestelmää ei kannata rakentaa vanhan toimivan rinnalle.

Lapsilisän ostovoima on viimeisen kymmenen vuoden aikana laskenut 21 prosenttia. Lapsilisien leikkaukset vaikeuttavat pienituloisten asemaa ja lisäävät lapsiköyhyyttä. Ehkä nyt pitäisi myöntää virhe joka maaliskuun kehysriihessä tehtiin. Sen sijaan, että tehdään erillinen verovähennys, pitäisi leikkauspäätös perua kokonaan.

Lisätietoja Carita Orlando, Uudenmaan Kokoomusnaisten puheenjohtaja 
puh 040 5445519, carita@orlando.fi

 


Virkamiehen tehtävä on palvella asiakasta (HS mielipide 25.7.2014)

Tilapäinen kirpputorihanke tyssäsi liialliseen byrokratiaan (HS Kaupunki 22. 7.), ja työtön työnhakija metsästi oikeaa lomaketta virastosta toiseen (HS Mielipide 21. 7.).

Nämä ovat joitakin esimerkkejä siitä, miten raskas hallinto, lukuisat toimielimet ja vaikeaselkoiset säädökset tuntuvat aiheuttavan kansalaisissa yhä enemmän ärsytystä.

Kaupunkisivujen jutun mukaan Helsingissä toivotaan enemmän tukea aloitteleville pop-up-yrittäjille. Eikö tuen ja avun pitäisi olla jokaisen kansalaisen oikeus?

Virkamies on asiakaspalvelija, sillä jokainen virka on perustettu jotain peruspalvelua varten. Virkamiesten asiakaspalvelutaidot tarvitsevat reippaasti päivitystä. Kun kansalainen tarvitsee luvan, tuen tai jonkin päätöksen, hänen tulisi saada sellaista palvelua, jossa ongelmaan löydetään jokin ratkaisu, vaikka asiakas olisi väärässä paikassa. Molemmissa mainitsemissani tapauksissa virkamiehen työ on jäänyt kesken.

Hyvä asiakaspalvelu vaatii asennetta, jossa ongelmaan etsitään yhdessä ratkaisua. Ei voi olla niin, että valtio ja kunta luovat byrokratiaa, jonka tarkoitusta kansalainen ei ymmärrä tai jonka takana olevaa palvelua hän ei osaa käyttää.

Virkamiesten tulee tehdä yhteistyötä yli rajojen, jotta asiakas ei joudu hyppimään luukulta toiselle. Virkamies on kansalaista, ei hallintoa varten.

Carita Orlando
Vantaa

Monikulttuurisuusohjelma (Valtuustopuhe 12.5.2014)

Suomenkielen oppiminen on ensimmäinen askel kotoutumiseen. Tällä hetkellä Vantaalla on kursseja tarjolla, mutta niihin on pitkät jonotusajat ja kursseilla on niin eritasoisia opiskelijoita, että osa turhautuu ja osa ei pysy opiskelussa mukana. Eli ryhmiä pitäisi olla useita, jotta eritasoisille henkilöille löytyy oma ryhmä. Kielikoulutuksessa löytyy kursseja keskiverto-opiskelijoille, sen sijaan esim. luku- ja kirjoitustaidottomat jäävät liian usein ilman koulutusta ja toisaalta ylemmän tason vaativaa koulutusta on liian vähän. Kielen opiskelun kannalta on tärkeää, että koulutus ei ole yksittäinen kurssi vaan jatkumo, jolla voi kielitaitoa ylläpitää. Monelle maahanmuuttajalle riittäisi myös erilaiset vapaamuotoiset keskustelukerhot, joissa olisi helppo harjoitella normaaleita keskustelutilanteita. Yhtenä esimerkkinä tällaisesta on ohjelmassa mainittu kirjastojen järjestämä kielikahvila. Tämän tyyppinen koulutus olisi myös varmasti kustannustehokasta järjestää kolmannen sektorin avulla.

Toinen tärkeä kehittämiskohde on maahanmuuttajien ammattitaidon hyödyntäminen. Me olemme tutkintojen luvattu maa. Mitään työtä ei saa kohta tehdä jollei ole tutkintoa. Kuitenkin monessa paikassa olisi tarvetta avustaville työtehtäville, joihin monen maahanmuuttajan omassa kotimaassaan hankittu koulutus olisi riittävä. Osa-aikaiseen tai avustaviin työtehtäviin pääseminen on väylä työelämään ja nopein ja paras väylä kotoutumiseen.  Meidän pitäisi nähdä osa-aikaiset ja matalapalkkaiset työtehtävät mahdollisuutena ja väliaikaisena väylänä siihen hyväpalkkaiseen oman alan ammattityöhön. 

Ohjelmassa todetaan, että erityisen haavoittuva ryhmä on oppivelvollisuusiän jälkeen tulleet nuoret. Toisaalta tämä ryhmä on myös varmasti erittäin potentiaalinen ja vastaanottavainen. Heidän kotoutuminen ja saaminen töihin pitäisi olla nopeaa ja tehokasta. Siksi erityisesti suomen kielen opiskelun aloittaminen tässä ryhmässä pitäisi varmistaa mahdollisimman pian heidän saapumisen jälkeen.

Aika pienelle huomiolle monikulttuurisuusohjelmassa jää korkeakoulutettu ja kansainvälinen osaava työvoima. Kansainvälisten opiskelijoiden houkutteleminen jäämään Suomeen tulisi olla yksi ohjelman tavoitteista. Vantaa on mukana koulutetuille maahanmuuttajille suunnatussa TalentMatch-hankkeessa. Hankkeita saisi kuitenkin olla useampia ja useammalle alalle. Lisäksi tutkintojen tunnustamista pitää tehostaa tai kotimaassa hankittu tutkinto pitäisi voida päivittää työnteon yhteydessä osatutkintona tai näyttötutkintona. Toisaalta meidän pitäisi myös hyväksyä ammattitehtäviä, joihin ei tarvita virallista tutkintoa.

Yrittäjyyden tukeminen on myös kustannustehokas väylä kotoutumiseen. Vantaan Uusyrityskeskuksen kautta perustettu yritys maksaa kaupungille 257 euroa per perustettu yritys. Tällä hetkellä vieraskielistä yritysneuvontaa tehdään yhteistyössä YritysHelsingin kanssa. Sieltä löytyy palvelua mm. englanniksi, venäjäksi, viroksi ja arabiaksi. YritysVantaalla (Vantaan Uusyrityskeskus) maahanmuuttajia oli vuonna 2012 17% kaikista asiakkaista ja vuonna 2013 jo noin 24% eli neljännes kaikista asiakkaista. Maahanmuuttajat ovat siis kasvava ryhmä itse itsensä työllistävien joukossa.

Kokonaisuutena monikulttuurisuusohjelma on erinomainen ohjelma. Täytyy kuitenkin muistaa, että maahanmuuttajat eivät ole yksi homogeeninen ryhmä vaan yhtä monipuolinen ja erilainen ryhmä ihmisiä kuin me suomalaisetkin. Maahanmuuttajat ovat Suomelle resurssi ja voimavara, jos me niin haluamme.


Palkkahallinto keveämmäksi (Nykypäivä mielipide 18.4.2014)

Palkan maksamisesta on tehty kymmenien säädösten ja sääntöjen viidakko. Sekä kotitaloustyönantajalle että pienyrittäjälle satunnaisen palkan tai palkkion maksaminen on erittäin vaikeaa, työlästä ja byrokraattista.

Olen tilitoimistoyrittäjänä laskenut urani aikana varmasti tuhansia palkkoja. Yrityksemme yksi liiketoiminta-alue on palkanlaskenta. Kuitenkin äskettäin ollessani kotitaloustyöantaja ja käyttäessäni palkka.fi –palvelua, minua hermostutti, ärsytti ja suututti se byrokratia ja työn määrä mitä piti yhtä palkkaa varten tehdä.

Palkka.fi on periaatteessa erinomainen palvelu palkan maksuun. Se on ilmainen ja sinne on helppo rekisteröityä pankkitunnuksilla. Sen sijaan, se viranomaisten ja vakuutuslaitosten määrä, mihin pitää olla yhteydessä kun ryhtyy palkanmaksajaksi, on käsittämätön.

Perheen palkatessa esimerkiksi lastenhoitajan tai remonttityöntekijän kotiinsa, tulee heidän olla yhteydessä eläkevakuutusyhtiöön, tapaturmavakuutusyhtiöön ja työttömyysvakuutusrahastoon. Kaikilta tahoilta tulee erillisiä laskuja ennakkoon arvioidun palkkasumman mukaan. Lopullinen maksu määräytyy vuosi-ilmoitusten perusteella. Näiden maksujen lisäksi täytyy kuukausittain maksaa ja ilmoittaa ennakonpidätys ja sosiaaliturvamaksu verottajalle. Toistaiseksi tapaturmavakuutuksen vuosi-ilmoitusta ei voi jostain syystä lähettää palkka.fi:n kautta.

Kotitaloustyönantajalla on paljon opiskeltavaa jos haluaa maksaa työajanlyhennykset, arkipyhäkorvaukset, sairasajanpalkat ja työkalu-, ateria- yms. korvaukset oikein. Nämä kaikki erilaisten palkkaerien oikein maksaminen ja vakuutus- ja ilmoitusvelvollisuuksien hoitaminen koskee myös yrittäjää työnantajana. Palkkakulujen lisäksi yrittäjä voikin laskea satojen eurojen kulut pelkästään kuukausittaisten ja vuosittaisten ilmoitusvelvoitteidensa hoitamiseen, mikäli ulkoistaa palkanlaskentapalvelun ammattilaiselle.

Kotitaloustyönantajille ja pienyrityksille tulee kehittää yhden ilmoituksen mahdollisuus. Lisäksi kaikki sivukulut pitää olla mahdollista maksaa yhdellä kertaa oikein ilman lisämaksuja tai maksun palautuksia ja mielellään vain yhteen paikkaan. Uskon vilpittömästi, että pelkästään byrokratian helpottaminen vähentäisi pimeitä palkkoja ja helpottaisi työnantajaksi ryhtymistä. Sen sijaan, että jatkuvasti lisätään yrittäjien velvollisuuksia ja hallinnollista taakkaa ehdotankin, että verottajaa, vakuutusyhtiöitä ja työttömyysvakuutusrahastoa velvoitetaan perustamaan työryhmä, jonka tehtävänä on helpottaa palkanmaksun byrokratiaa.

Carita Orlando
tilitoimistoyrittäjä
kaupunginvaltuutettu, Vantaa




Tyttöjen harrastustoimintaa tuettava (Vantaan Sanomat mielipide 12.4.2014)

Vantaan Kaupunki tukee vuosittain erilaisia liikunta- ja urheilutiloja ja -mahdollisuuksia kuntalaisille. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa keskitytään lähinnä lähiliikuntapaikkojen kehittämiseen ja kunnostamiseen isojen hankkeiden sijaan. Kuitenkin investointeja tehtäessä, suurimmat rahat ohjautuvat jäähallien ja urheiluhallien rakentamiseen. Melko usein merkittävät panostukset tehdään tiloihin, joissa harrastetaan perinteisesti poikien lajeja. Mahdollisimman monia harrastuksia on hyvä tukea ja kaikki harrastukset ovat mahdollisia sekä tytöille että pojille. Todellisuudessa kuitenkin jääkiekkokaukalossa harjoittelevat useimmiten pojat ja tanssisalissa ja ratsastusmaneesissa tytöt.

Kaupungin tulisikin kiinnittää erityistä huomiota liikuntapaikkoja suunnitellessaan, että tyttöjen erilaiset harrastusmahdollisuudet otetaan entistä paremmin huomioon. Urheiluhalleista pitäisi yhä useammin löytyä myös tanssisali ja ratsastuksen tukeminen pitäisi huomioida liikuntapaikkasuunnitelmissa.

Vuosina 2009-2010 toteutetun liikuntatutkimuksen mukaan, suurimmat harrastajamäärät keräävät liikuntamuodot ovat pyöräily, hiihto, uinti ja voimistelu.  Eniten harrastajamäärät ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvaneet voimistelussa, tanssissa, golfissa ja ratsastuksessa.

Ratsastus on yksi tyttöjen suosima liikunta- ja harrastusmuoto, johon satsaamalla voisimme saavuttaa myös kansainvälistä kilpailumenestystä. Ratsastusharrastus on nykyään melkein jokaisen lapsen ulottuvilla ratsastuskoulujen ansiosta. Kunnilta ratsastus saa kuitenkin nihkeästi apua. Myöskin tanssi- ja voimisteluharrastukseen keskittyvien monitoimitilojen rakentamista suunnitellaan ja tuetaan liian vähän.  Kun takana on yhteiskunnan tuki (kuten jäähallien rakentamisessa), lapsen harrastuksen hinta ei nouse kattoon. Mieluisan harrastuksen löytyminen pitää olla yhtä helppoa sekä tytöille että pojille.

Carita Orlando
kaupunginvaltuutettu (kok)


Työn tekemisen pitää aina olla kannattavaa

Uudenmaan Kokoomusnaisten kannanotto 4.4.2014

Olemme tottuneet ajattelemaan, että elämä menee tiettyä rataa pitkin suunnitellusti ja suunnitelmallisesti. Ensin opiskellaan ja sen jälkeen mennään kokopäivätöihin, josta jäädään sitten eläkkeelle. Jossain välissä tehdään lapset ja hoidetaan niitä kotona muutaman vuoden ajan. Jos jostain syystä joutuu työttömäksi, ollaan sitten työttömänä ja saadaan työttömyyskorvausta, kunnes löytyy töitä uudestaan.
Näin se ei vain enää mene. Työelämä on suuren murroksen edessä. Yhä enemmän, elämän erilaiset tilanteet sekoittuvat ja työntekeminen on joko omasta tahdosta tai pakottavasta tilanteesta johtuen osa-aikaista tai sitä tehdään pätkissä. Lisäksi työntekijän ja yrittäjän roolit sekoittuvat tulevaisuudessa yhä useammin.
Valitettavasti työn vastaanottaminen ei aina ole kannattavaa tai ainakin moni laskelmoi työn vastaanottamisen vaikutusta omiin ja perheen tuloihin. Opiskelijoille on annettu tarkat rajat siitä, miten paljon saa ansaita opiskelujen ohessa, jottei se vaikuta opintotukeen. Pienten lasten vanhemmat joutuvat päättämään lasten hoitojärjestelyt rahallisen arvon, ei lapsen ja perheen hyvinvoinnin, perusteella. Se hoitaako lasta äiti, isä vai päiväkoti määräytyy usein sen mukaan, mikä on taloudellisesti kannattavinta.
Työtön ei voi vastaanottaa pätkätyötä ja liian usein osa-aikaisen työn vastaanottaminen ei ole kannattavaa. Joskus joutuu yllättäen yrittäjäksi ja tarjoamaan työtä entiselle työnantajalleen, työsuhdeturva poistuu ja sairaus- ja loma-ajan ansiot pitää pystyä ennakoimaan. Yrittäjästä takaisin työntekijäksi tai työttömäksi siirtyminen on usein vaikeaa.
Uudenmaan Kokoomusnaisten mielestä työn sovittamista kulloiseenkin elämäntilanteeseen pitää uudistaa. Työelämän muodot monipuolistuvat ja se tuo mukanaan haasteita. Työnantaja- ja työntekijäliittojen tulisi käydä keskustelua siitä, miten ja millä ehdoilla työntekemistä pätkissä ja osa-aikaisesti voitaisiin kehittää. Jokaisessa lakimuutoksessa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota siihen, millainen vaikutus sillä on työllistymiseen ja työllistämiseen. Kaikkien hallinnonalojen tulisi toimia aktiivisesti erilaisten loukkujen poistamiseksi ja työllistymisen helpottamiseksi. Lyhyiden työsuhteiden, osa-aikaisen työn ja erilaisten työmuotojen arvostusta pitää pyrkiä lisäämään.

Lisätietoja Uudenmaan Kokoomusnaiset ry
puheenjohtaja Carita Orlando


Puheenvuoroni valtuuston kokouksessa jossa käsiteltiin ja hyväksyttiin Vantaan elinvoimaohjelma.

Vantaan elinvoimaohjelma en erinomainen esimerkki siitä, että Vantaa tiukassa taloudellisessa tilanteessa ei ainoastaan yritä pohtia sitä, että missä säästetään tai mistä leikataan, vaan panostaa siihen, että kaupungin elinvoimaisuutta, työllisyyttä ja yrittäjyyttä saadaan lisättyä. Siitä hyvänä esimerkkinä tämän päivän Hesarissakin mainittu Työraide. Työraide on osaltaan ollut vaikuttamassa siihen, että Vantaan pitkäaikaistyöttömien määrä ei ole kasvanut yhtä kovaa kuin isojen naapurikaupunkien. Tästä voimme olla syystä ylpeitä.

Vantaan on mukana myös 50+ projektissa, jossa pyritään edistämään yli 50-vuotiaiden työllistämistä.

Työllisyyden ja yrittäjyyden edistäminen paitsi vähentää erilaisten sosiaalitukien tarvetta myös vähentää sosiaali – ja terveyspalvelujen tarvetta ja lisää kaupungin verotuloja. Satsaus elinvoimaohjelmaan on siis kaikin puolin tarpeellinen.

Olen erittäin tyytyväinen siitä, että Vantaa satsaa yrityspalveluihin, työllistämiseen ja kaupunkikeskuksien kehittämiseen. Vuositasoisen toteutusohjelman laadinta takaa sen, että elinvoimaohjelma ei jää pelkästään kauniiksi sanoiksi vaan asioita aidosti toteutetaan ja kaupunkia kehitetään. Erityisesti haluaisin nostaa esille yrityshautomon (tai paremminkin yritysstarttaamo tai yrityskiihdyttämö joita siis löytyy Helsingistä ja Espoosta, muttei vielä Vantaalta) ja Vantaan oman palkkatuen pitkäaikaistyöttömän työllistäjälle eli tuon 500 euroa kuukaudessa. Työ on parasta sosiaaliturvaa, joten tämä rahallinen satsaus ei varmasti mene hukkaan. Toivon, että Petra-projekti saataisiin jatkumaan kaupungissamme vakituisena ja pysyvänä palveluna. Sen avulla moni nuori on löytänyt työpaikan, mutta myös saanut apua muihin mahdollisiin ongelmiin elämässään. Tässä toteutuu yhden luukun periaate, joka on erityisesti nuorille tärkeä.

Elävien keskuksien ja kohtuuhintaisten asuntojen lisäksi meillä tulee olla viihtyisiä ja turvallisia asuinalueita sekä kilpailukykyinen verotus, jotta saamme houkuteltua kaupunkiimme hyviä veronmaksajia.

Elinvoimalupaus 8, eli ´Mainetta rakentamassa´ on lupaus, joka voi olla seurausta elinvoimaohjelman toteuttamisesta tai se voi olla lupaus jonka avulla elinvoimaohjelmaa toteutetaan. Tämä lupaus olisi voinut olla numero ykkönen.

Mainetta rakentamassa voi olla - nyt jo heti-  jokainen meistä ja erityisesti me valtuutetut pystymme puheillamme ja teoillamme siihen vaikuttamaan.

Nuorille kesätöitä!

Uudenmaan Kokoomusnaiset kannanotto 6.6.2013

Uudenmaan Kokoomusnaiset haastaa yrittäjiä ja kotitalouksia tarjoamaan nuorille töitä.

Nuorelle, nimenomaan sen ensimmäisen kesätyöpaikan löytäminen, on se kaikkein vaikein. Ilman työkokemusta ja ilman työpaikan etsimisen kokemusta, työn löytäminen on erityisen vaikeaa. Moni nuori kokee yrityksiin soittamisen ja sähköpostin lähettämisen hankalaksi, eikä nuori välttämättä tiedä kuinka töitä pitäisi etsiä.

Ensimmäinen kesätyöpaikka on monelle nuorelle ensimmäinen kerta, jolloin pääsee tutustumaan työelämään ja työelämän pelisääntöihin. Ensimmäinen kesätyö on nuorelle tärkeä aloitus tulevaisuuden työuraan ja auttaa häntä työuran alkuun. Sen seuraavan työpaikan etsiminen on jo huomattavasti helpompaa jos takana on työkokemusta ja mahdollisesti myös suosittelija.

Nuorten pitäisi myös mahdollisuuksien mukaan päästä tutustumaan erilaisiin työpaikkoihin, jotta se oma ura ja oikea ammatti löytyisi. Lyhytkin työkokemus antaa mielikuvan ammatista ja toimialasta.  

Uudenmaan Kokoomusnaiset haastaakin sekä yrittäjät että kotitaloudet palkkaamaan nuoren, vaikka vain viikoksi tai kahdeksi. Viikonkin työkokemus on peruskoulun päättäneelle nuorelle tärkeä kokemus. Viikon työhön löytyy varmasti jokaisesta yrityksestä töitä. Työllistä naapurisi tai tuttavasi peruskoulun päättänyt nuori ja anna hänelle arvokas kokemus työelämästä.

Lisätietoja
Uudenmaan Kokoomusnaiset ry
Carita Orlando puheenjohtaja

Hyvä tavoite, väärät keinot (Helsingin Sanomat mielipide 7.5.2013)

Valtuutettu Hirvaskoski taistelee hyvän asian puolesta (HS 3.5.). Suomessa toimivien yritysten tulee maksaa voitoistaan verot Suomeen. Esitetyt keinot ovat vaan vääriä.
Ajatus, jonka mukaan kuntien tarjouskilpailuissa pisteitä saisi viime vuosien voitollisista tuloksista, ei ole järkevä. Voiton edellyttäminen aiheuttaisi monia ongelmatilanteita nyt jo vaikeisiin hankintalain edellyttämiin kilpailutuksiin.
 
Jos kaupunki edellyttäisi voittoa, rajattaisiin voittoa tavoittelemattomat yhdistykset ja järjestöt sekä aloittavat yritykset kilpailutuksen ulkopuolelle. Lisäksi yritykset pakotettaisiin voimakkaisiin säästötoimenpiteisiin, jotta tulos pysyisi siinä kunnossa, että oikeus osallistua kilpailutukseen säilyisi. Säästöt jouduttaisiin hakemaan henkilöstöstä. Henkilöstön supistaminen on nopeimmin ja voimakkaimmin tulosta parantava keino. Entä miten määritellään kullekin toimialalle ”sopiva” voitto. Olisiko tämän, sovitun voiton, ylittävän osan siirtäminen veroparatiisiin jatkossa sallittua?
 
Ensi vuonna voimaan astuvalla lailla rajoitetaan korkojen vähennysoikeutta ja näin pienennetään mahdollisuuksia siirtää verotettavaa tuloa pois Suomesta. Sen lisäksi olisi veronmaksajienkin etu, että kunnat kilpailuttaisivat palvelunsa ja hankintansa pienemmissä osissa. Näin pienet ja keskisuuret yritykset voisivat osallistua kilpailutuksiin. Pk-yritykset maksavat nimittäin pääsääntöisesti veronsa Suomeen ja pitävät kiinni henkilöstöstään. Finanssikriisin puhjettua 2008 syntyi monilla paikkakunnilla yrittäjien keskuudessa kampanjoita ”ketään ei irtisanota”. Se tarkoitti monesti tulostavoitteista tinkimistä.
 
Liian usein kilpailutuksen voittaa hinnaltaan halvin vaihtoehto. Laatua on huomattavasti hintaa vaikeampi mitata etukäteen. Jos vielä edellytettäisiin korkeaa tulosta, näkyisi se helposti laadussa, henkilöstön jaksamisessa ja yrityksen halussa kehittää toimintojaan. Taloudellisen laskukauden aikana tai silloin, kun yritys tekee suuria investointeja, on luonnollista, että yritys tekee jonain vuonna tappiota tai olematonta tulosta.
 
Veroparatiisien vastustamisen nimissä ei pidä entisestään vaikeuttaa pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua kuntien hankinnoistaan järjestämiin kilpailutuksiin. Rehellisesti toimivat yrittäjät eivät saa joutua kärsijöiksi joidenkin suuryritysten verokikkailujen vuoksi.



 

Vantaalle tarvitaan lisää yrittäjiä (Vantaan Sanomat mielipide 20.1.2013)

Vantaan Kaupunki joutuu tiukan taloustilanteensa vuoksi noudattamaan tulevina vuosina rankkaa talouden tasapainottamis- ja velkaohjelmaa. Tämä tarkoittaa peruspalveluista leikkaamista ja näin kuntalaisten on tyydyttävä aiempaa heikompaan palvelutasoon tai harvenevaan palveluverkkoon.

Me kaikki kuitenkin haluamme hyviä kuntapalveluita, toimivaa joukkoliikennettä, tasokasta peruskoulua ja tarpeeksi lähellä sijaitsevia terveydenhoitopalveluita. Me kaikki myös haluamme, että väliinputoajista ja heikommista pidetään huolta – laadukkaasti.

Parempaa tulevaisuutta emme kuitenkaan saa ainoastaan säästämällä ja leikkaamalla. Sen vuoksi meidän tulee kantaa huolta siitä miten saamme Vantaasta veronmaksajia ja yrityksiä houkuttelevan kaupungin. Tarvitsemme hyviä veronmaksajia ja tulevaisuuden hyvät veromaksajat ovat menestyviä yrityksiä. Tällä hetkellä Espoo satsaa pienten startup yritysten kasvattamiseen tarjoamalla näille huokeita tai ilmaisia toimitiloja ja tukea yrittäjyyden alkumetreille.

Vantaalla toimii erinomaisen hyvin Vantaan Uusyrityskeskus, mutta se ei yksin riitä. Tarvitsemme maineen pienten kasvuhakuisten yritysten luotettavana kotikaupunkina, josta yrittäjä saa tukea tulevaisuutensa rakentamiseksi ja eväitä kansainvälistymiseen. Tarvitsemme Vantaalle hautomotoimintaa, jossa aloittavan kasvuyrittäjän on mahdollista mahdollisimman pienillä riskeillä lähteä rakentamaan yritystoimintaansa. Hautomo tarjoaisi aloittavalle kasvuyrittäjälle toimivat työ- ja neuvottelutilat sekä tietoliikenneyhteydet. Lisäksi hautomossa tulisi olla tarjolla aktiivista mentoritoimintaa, hyviä kontakteja ja monipuolista koulutusta.

Jos Espoo profiloituu teknologia-alan yrityksiin, voisiko Vantaa perustaa yrityskiihdyttämön vientikauppaa suunnitteleville, logistiikka-alan yrityksille, palvelualan kasvuyrityksille tai jonkun muun kehittyvän toimialan ympärille. Suomi tarvitsee vientiä ja vienti voi olla myös palvelukauppaa. Meillä on kaikki mahdollisuudet kasvattaa mm. menestyviä terveydenhoito- ja koulutusalan kansainvälistyviä yrityksiä.

Löytyisikö Vantaan Kaupungilta, yrittäjäjärjestöiltä ja etenkin Vantaalla jo menestyviltä yrityksiltä halua lähteä rakentamaan yritystoimintaa kiihdyttävää hautomoa?  Vantaalle tarvitaan nyt positiivista pöhinää uuden voimakkaasti kasvavan yritystoiminnan synnyttämiseen.

Puheeni Kesäduuni Uudellamaalla 2012-avausseminaarissa

Arvoisat seminaarivieraat,
pk-yritys on virallisesti yritys jonka palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää. Tuon teille nyt kuitenkin terveisiä yrityksistä jotka työllistävät useimmiten vain muutamia tai korkeintaan muutamia kymmeniä työntekijöitä.  
Suomessa on noin 320.000 yritystä, joista 93 prosenttia on alle 10 työntekijän yrityksiä on ja 5,5 % alle 50 hengen yrityksiä.  Keksisuuria ja suuriyrityksiä on siis vain noin prosentin verran kaikista yrityksistä.
Näiden pienten yritysten jokainen työntekijä on tärkeä osa sekä yrityksen kannattavuutta että imagoa. Jokaisen työntekijän työpanos vaikuttaa merkittävästi yrityksen tulokseen, joko positiivisesti tai negatiivisesti. Yksikään työntekijä ei huku massaan, ei edes kesätyöntekijä. Pk-yritykselle myös jokainen asiakaskohtaaminen on merkityksellinen. Jokainen työntekijä on yrityksen käyntikortti ja luo osaltaan yrityksen imagoa, myös kesätyöntekijä.
Nuorelle kesätyöpaikka on usein se ensimmäinen askel työelämään. Tärkeä askel. Ensimmäisen kesätyöpaikan jälkeen seuraavan paikan löytäminen onkin jo huomattavasti helpompaa. Me yrittäjät tiedämme, miten suuri merkitys on työpaikan tarjoamisella nuorelle. Emme kuitenkaan voi koskaan palkata ketään ilman, että se on kannattavaa.
Minun ensimmäinen kesätyöpaikkani oli lähellä kotiani Helsingin Käpylässä sijaitseva kemikaliokauppa. Noita pieniä yhden henkilön kemikalioita tai muita kauppaliikkeitä ei taida tänä päivänä enää kovin monia olla. Olin yrittäjän loma-ajan tuuraamassa myymälässä, jotta yrittäjä sai pidettyä edes muutaman lomapäivän. Pitkälle lomamatkalle hän ei kuitenkaan uskaltanut lähteä vaan kävi muutaman kerran viikossa katsomassa, että kaikki on hyvin. Näin jälkeenpäin uskallan arvata, että kesä oli hänelle varmasti taloudellisesti raskas. Osasin myydä vain sen mitä asiakas tuli tarpeeseensa ostamaan, joskus en edes sitä. Enkä tuolloin osannut olla kovin oma-aloitteinen vaan tein vain sen minkä ohjeeksi sain. Taisin olla vielä 14-vuotias, joten en edes virallisesti olisi saanut yksin töitä tehdä.
Tänä päivänä kuusi kymmenestä yrityksestä on sellaisia yrityksiä, joissa työskentelee vain yrittäjä itse. Yrityksen kannattavuus perustuu pitkälti siihen, että yrittäjä saa työstään palkan ja pystyy maksamaan yritystoiminnan kiinteät kustannukset. Mikäli yritykseen palkataan ulkopuolinen, on töitä siis oltava tuplasti. Toivon, että kaikki yksinyrittäjät osaavat hinnoitella työnsä niin, että pystyvät pitämään palkallisen kesäloman. Sen sijaan en usko, että kovin moni pystyy itselleen palkkaamaan sijaista vaikka töitä kesällä jonkun verran olisikin. Joillakin aloilla onkin mahdollista sulkea yritys heinä- tai elokuuksi. Miten arvokasta olisikaan jos yksinyrittäjäkin voisi tarjota kesätyöpaikan. Yksinyrittäjiä on Suomessa noin 140.000.
Olen itse tilitoimistoyrittäjä ja työllistän vajaa kaksikymmentä henkilöä. Tilitoimistossa me neuvomme usein asiakkaitamme työllistämiseen liittyvissä kysymyksissä. Yrittäjä, jolla ei aiemmin ole ollut työntekijöitä, soittaa ja kysyy, että ”mitä minun pitääkään tehdä kun meidän naapurin poika tulisi kesäksi töihin muutamana päivänä viikossa”. Me toteamme hänelle, että kun olet tehnyt työsopimuksen ja selvittänyt oman alan työehtosopimuksen palkan ja lisät – se on jokaisen työnantajan ehdoton velvollisuus - sitten otat yhteyttä vakuutusyhtiöön ja otat työntekijälle eläke-, tapaturma-, ryhmähenki- ja työttömyysvakuutuksen.  Kun palkanmaksun aika tulee, työntekijän palkasta pidätetty ennakonpidätys ja sotu-maksu ilmoitetaan ja tilitetään verottajalle ja muut maksut eläkevakuutusyhtiöön, tapaturmavakuutusyhtiöön ja ensi vuoden alusta vielä erilliseen työttömyysvakuutusrahastoon.  Vuoden lopussa sitten lähetetään palkasta vuosi-ilmoitus - jälleen moneen eri paikkaan - verottajalle, eläkevakuutusyhtiöön, tapaturmavakuutusyhtiöön ja työttömyysvakuutusrahastoon.  Me toki tilitoimistona teemme tuon kaiken yrittäjän puolesta, mutta yhden palkan hinnaksi tulee kokonaisuudessaan kohtuuton.  Työllistämisen hallinnollista taakkaa tulisi ehdottomasti helpottaa. Yhden palkan maksaminen ei saisi olla näin vaikeaa.
Pk-yritysten merkitys työllistäjinä on nykyisin merkittävä. Koko viime vuoden isot yritykset ovat vähentäneet henkilöstöään ja suurin osa työpaikoista on syntynyt alle 50 hengen yrityksissä. Nämä yritykset tarjoavat noin puolet kaikista meidän työpaikoista ja tulevaisuudessa yhä vain enemmän.
Olen tarvinnut kesätyöntekijöitä kaikkina kesinä. Tilitoimistossa kesätyöntekijöiden tulee olla jo puoliksi ammattilaisia. Ilman minkäänlaista koulutusta tai työkokemusta kirjanpitoja ei pysty tekemään. Pyrimme siis hankkimaan kesätöihin merkonomi- tai tradenomiopiskelijoita. Harjoittelijan palkka on 85 % pätevän kirjanpitäjän palkasta eli minimissään 1450 euroa kuukaudessa. Jokaista vakituista työntekijää kohden meillä ei ole mahdollisuuksia palkata kesätyöntekijää, joten se tarkoittaa sitä, että työt kasaantuvat ja osa töistä, sellaiset ”ei pakolliset” jäävät tehtäväksi myöhempään hetkeen. Palkkaisin mielelläni nuoren, jolla ei ole vielä mitään työkokemusta tekemään erilaisia perustehtäviä, aakkostamaan verokortteja, skannaamaan laskuja ja tekemään muuta ei-tuottavaa työtä. Jokainen työtehtävä kuitenkin vaatii opastusta ja toisen henkilön työpanosta.  On siis selvää, että tuollaisista tehtävistä ei ole mahdollista maksaa työehtosopimuksen mukaista harjoittelijan 1400 euron kuukausipalkkaa. Pienemmän palkan maksaminen nuorelle, joka tulee töihin ilman mitään työkokemusta, ei siis missään tapauksessa olisi työntekijän oikeuksien polkemista vaan mahdollisuuden antaminen nuorelle. Me varmasti pystymme laatimaan yhteiset säännöt siihen, että kokematon nuori pääsee helpommin töihin. Tällä hetkellä meillä on jatkuvasti töissä aikuisia työharjoittelijoita, joille ei tarvitse maksaa palkkaa laisinkaan, mutta nuorta me emme voi palkata pienellä palkalla. Kesätyö on nuorelle kuitenkin arvokas kokemus, vaikka työn sisältö ei kovin mielekästä saati mitään unelmaduunia olisikaan.
Ensimmäinen kesätyöpaikka on monelle nuorelle myös paikka jossa vasta harjoitellaan työelämän sääntöjä. Ei ole kaikille itsestään selvää, että töihin tullaan tarkalleen silloin kun työaika alkaa, ei siis yhtään myöhässä tai silloin kun huvittaa. Lisäksi töissä tehdään jatkuvasti töitä, lukuun ottamatta lounas- ja kahvitaukoja. Oma 14-vuotias poikani oli työelämään tutustumispäivänä meillä tekemässä postitushommia. Heti kun hommat loppui enkä ollut keksinyt seuraavaa tekemistä, hän oli jo tietokoneen ääressä pelaamassa. No, tässä kohtaa oli äidin helppo kertoa, että ”ei näin”. Töissä tehdään vain töitä. Tämä ei ole aina kaikille aikuisillekaan selvää, siksi nuoren henkilön työnantajan velvollisuutena on myös opastaa työelämän säännöistä.
Nuori kesätyöntekijä ei siis koskaan korvaa vakituista työntekijää. On eri asia jos kesätyöntekijä on kausiapulainen, ammattinsa osaava tai edes puolivalmis ammattilainen tai alan opiskelija. Nuori kesätyöntekijä, joka on ensimmäisessä työpaikassaan, on opiskelemassa sekä sitä miten töissä toimitaan että tutustumassa toimialaan. Olen varma, että vain vähän mielikuvitusta ja luovaa ajattelua käyttämällä me pystymme helpottamaan nuoren palkkaamista ja myös selkeästi keventämään työllistämiseen liittyviä velvollisuuksia ja byrokratiaa.
Arvoisa työministeri, toivon, että teette parhaanne työllistämisen helpottamiseksi. Perustatte työryhmän tai lähdette etsimään keinoja joilla me yrittäjät, nimenomaan siis me pienyrittäjät ja yksinyrittäjät, pystymme tarjoamaan nuorelle sen ensimmäisen kesätyöpaikan. Suomeen on syntynyt valtava vuokratyöntekijöiden markkina, jolla vältetään työllistämiseen liittyviä velvollisuuksia ja byrokratiaa. Laskun maksaminen kun on palkanmaksua huomattavasti helpompaa. Työntekijän palkkaaminen on aina pienyrittäjälle riski ja siksi nykyisiä työelämän sääntöjä pitäisi uudistaa niin, että työn tarjoaminen on aina helppoa ja työtä voi tarjota myös lyhyinä pätkinä. Työntekijälle taas työn vastaanottaminen pitää olla aina kannattavaa.
Arvoisat yrittäjät, palkatkaa nuori, perehdyttäkää hänet hyvin ja opastakaa työelämään. Olkaa reiluja ja toimikaa myös itse työelämän säännöillä. Nuoren tulee saada palkkansa aina oikeaan aikaan ja oikein maksettuna. Näin me kerromme osaltamme nuorelle, että työelämässä toimitaan yhdessä sovituilla pelisäännöillä. Kannustakaa nuoria myös yrittäjyyteen. Pienet yritykset ja kasvuyritykset ovat tulevaisuuden työllistäjiä ja veronmaksajia.
Arvoisat nuoret, toivon todella, että löydätte ensi kesäksi töitä. Älkää lannistuko helposti. Työn etsiminen vaatii työtä. Ottakaa vastaan myös ”ei niin mukavaa työtä”. Kaikki työ on arvokasta kokemusta. Toisen työpaikan etsiminen on jo helpompaa, kun teillä on yksi suosittelija taustalla.
Toivotan kaikille - niin työntekijöille kuin työnantajillekin - onnistuneita kesätyökokemuksia!


Peruskoulua ei saa säästää hengiltä (Vantaan Sanomat mielipide 13.6.2012)

Suomalainen peruskoulu on yksinkertaisuudessaan maailman huippua. Suomalaislapset ovat pitkään olleet PISA-tutkimuksissa maailman huipulla. Mikä on peruskoulumme salaisuus? Lapsemme kuitenkin aloittavat koulun paljon myöhemmin kuin monissa muissa maissa ja koulunkäynti ei perustu tiukkaan kuriin tai valtaviin opetusmääriin.

Suomalainen peruskoulu on tasalaatuinen ja tasa-arvoinen. Yllättäen nämä kulttuuriimme ja historiaamme pohjautuvat perusarvot voivat olla tausta menestykselle. Olemme aina olleet ylpeitä siitä, että jokaisella meistä on yhtäläinen mahdollisuus. Peruskoulujamme ei listata paremmuuden perusteella ja kaikilla lapsilla asuinpaikkaan, varallisuuteen ja vanhempien koulutustasoon katsomatta, on oikeus samanarvoiseen koulutukseen.

Opettajakoulutuksemme on vaativaa ja opettajilta edellytetään pätevyyttä. Opettajan ammatti on yhä edelleen monen lapsen ja nuoren toiveammatti. Opettajia arvostetaan. Emme saa lisätä opetustyön rasittavuutta tai kuormittaa opettajien päivää kurinpidollisilla tehtävillä. On kiistatonta, että lasten levottomuus ja keskittymishäiriöt ovat lisääntyneet. Lisäksi Vantaa on päättänyt siirtää erityisoppilaat lähikouluihin. Avustajat ovat korvaamaton apu niille, jotka tarvitsevat erityistä tukea ja tulevaisuudessa heitä tullaan tarvitsemaan yhä enemmän.

Lapsia ei aseteta tasoryhmiin eivätkä he suorita pakollisia tasotestejä, joiden perusteella tulevaisuuden suunta määriteltäisiin. Lähtökohtaisesti kaikilla oppilailla on tasa-arvoiset mahdollisuudet saada korkealaatuista koulutusta. Koulutus ja oppilaiden arviointi on keskustelevaa ja palautetta antavaa. Oppimiseen opetetaan.

Koulut toimivat melko itsenäisesti, laatien omat opetussuunnitelmansa. Lisäksi opettajilla on mahdollisuus kehittää opetuksen tapaa ja sisältöä. Vanhemmat ovat osa koulua ja osallistuvat mm. johtokunnan jäseninä koulutyön kehittämiseen, koulussa esiintyvien ongelmien käsittelyyn ja koulun laadunvalvontaan. Johtokuntia ei saa lakkauttaa. Palkkioista sen sijaan voidaan luopua vaikka määräajaksi.

Vantaan kaupunki joutuu taloustilanteensa takia monen muun kohteen lisäksi säästämään myös opetustoimesta. Valitettavasti peruskouluun kohdistuvat säästöt rapauttavat tasa-arvoisen koulutuksen pohjaa. Mikäli peruskoulu ei tarjoa kaikille riittävää ja tasokasta perusopetusta, siirtyy jossain vaiheessa osa oppilaista ensin yksityiseen tukiopetukseen ja pian syntyykin jo yksityisiä oppilaitoksia. Tähän asti vanhempien tai perheen varallisuudella ei ole ollut merkitystä lastemme mahdollisuuksiin. Toivottavasti nyt tulevilla säästötoimilla ei rapauteta peruskoulutuksen tasoa ja synnytetä luokkajakoa.

Hyvät valtuutetut, olette tekemässä kauaskantoisia päätöksiä. Toivottavasti teette oikeita ratkaisuja.

Carita Orlando
Simonkylän koulun johtokunnan puheenjohtaja

Arvonlisäveron alarajahuojennuksen rajoja nostettava (Helsingin Sanomat mielipide 28.3.2012)

Arvonlisävero on kulutusvero jonka lopullinen maksaja on kuluttaja. Hallitus on päättänyt korottaa arvonlisäveroa yhdellä prosenttiyksiköllä koska arvonlisäveron korotus on yksi tehokkaimmista keinoista kerätä verotuloja. Lisäksi arvonlisävero kohdistuu tasapuolisesti sekä ulkomaisiin että kotimaisiin tuotteisiin.

Arvonlisäveron korottaminen on kuitenkin ongelmallista pienille palvelusektorilla toimiville yrityksille. Palveluyrityksillä on arvonlisäverotuksessa vain vähän vähennyskelpoisia hankintoja, minkä vuoksi arvonlisävero kohdistuu näissä suhteellisesti voimakkaammin työhön kuin teollisissa yrityksissä. Lisäksi Suomessa työn hinta on jo ennestään korkea, joten palvelujen hinta kohoaa usein kuluttajalle liian korkeaksi. Korkea arvonlisäverokanta vaikuttaa myös käsityönä valmistettujen uniikkituotteiden kysyntään ja lisäksi sillä on pienimmissä palveluyrityksissä työllisyyttä heikentäviä vaikutuksia. Arvonlisäveron korotus koskettaa valitettavan usein naisvaltaisilla aloilla toimivia yrittäjiä.

Tässä taloudellisessa tilanteessa itsensä työllistäminen yrittäjänä tulisi olla yksi vaihtoehto työmarkkinoilla. Palvelut tulevat olemaan yksi eniten työllistävä ala tulevaisuudessa.

Arvonlisäverotuksessa on nykyisin käytössä veroa osittain huojentava alarajahuojennus, jonka vaikutus lakkaa liikevaihdon ylittäessä 22 500 euroa. Huojennuksen vaikutusalueen laajentaminen toisi arvonlisäverotukseen joustoa matalilla tulotasoilla. Arvonlisäveron alarajahuojennuksen ylärajaa tulee korottaa 50 000 euron saakka. Näin yksinyrittäjillä ja pienillä yrityksillä hintoja rasittaisi ”oikeaa” arvonlisäverokantaa pienempi vero. Käsityöalan tuotteiden ja yksinyrittäjien palvelujen kysyntää ja siten niiden kannattavuutta saataisiin parannettua ilman erityisiä uusia tukirakenteita. Kosmetologeille, ompelijoille, entisöijille ja hyvinvointipalveluja tarjoaville yrittäjille olisi varmasti kysyntää, mikäli hinta saadaan pidettyä kohtuudessa. Toivon, että hallitus korottaa arvonlisäveron alarajahuojennuksen rajaa samanaikaisesti arvonlisäverokantojen korotuksen kanssa.

Verkkolaskutuksen vaikeudet vielä etuja suuremmat (Kauppalehden debatti 30.1.2012)

Verkkolaskuja on välitetty yli kymmenen vuotta ja yhä edelleen moni yrittäjä ottaa verkkolaskut käyttöön vasta kun asiakas uhkaa asiakassuhteen päättämisellä, jollei saa verkkolaskuja. Helsingin Seudun kauppakamarin asiamies toi esille (KL 10.1.2012) verkkolaskutuksen etuja, joiden toivoisi vaikuttavan yrittäjien innokkuuteen ottaa verkkolaskutus käyttöön. Valitettavasti vain verkkolaskutuksen käyttöönoton vaikeus ylittää siitä saadut hyödyt.  

Suurten yritysten verkkolaskutuksen käyttöönoton ymmärtää ja sen tuomat edut ovat helposti selitettävissä, kun laskuja on satoja tai tuhansia. Yrityksistä kuitenkin suurin osa on hyvin pieniä yrityksiä tai yksinyrittäjiä. Lahtinen totesi kirjoituksessaan, että verkkolaskun käyttöönottoa helpottaa, jos yritys laatii käyttöönotolle realistisen aikataulun ja nimeää hankkeelle vastuuhenkilön.Tämä on aivan totta, mutta useimmiten pienyrittäjän vastuuhenkilö on yrittäjä itse eikä yrittäjällä ole ylimääräistä aikaa, jota voisi käyttää laskutuksen kehittämiseen. Yrittäjälle laskun laatiminen pitäisi olla nopea ja yksinkertainen toimenpide.  

Suurin syy laskutuksen käyttöönottoon näyttäisi olevan käsitteiden sekamelska, operaattoreiden ja ohjelmistotoimittajien nihkeä yhteistyö sekä verkkolaskutuksen vaivalloinen ja aikaavievä aloitus. Tieken sivuilla on yksistään verkkolaskutukseen liittyvää sanastoa selitetty kahdeksan sivun verran. Monelle jo laskujen termit aiheuttavat päänvaivaa, puhutaan eInvoicesta, Finvoicesta, verkkolaskusta ja eri formaateista.

Osoitteet eivät ole yksiselitteisiä  ja selkeitä. Tieken sivuilla olevassa verkkolaskuosoitteistossa on jokaisen yrityksen osoitteessa neljä eri tietoa: verkkolaskuosoite, OVT-tunnus, operaattori ja välittäjän tunnus. Mikä niistä  pitää laskulle merkitä ja mikä tieto tulee mihinkin kohtaan? Jos yksikin merkki kun on väärin, niin lasku ei mene perille

Kun yrittäjä on vihdoin saanut jonkun selvyyden käsitteistä ja laskutusosoitteista ja on vielä  onnistunut löytämään itselleen sopivan laskutusohjelmiston ja operaattorin, niin alkaa testaus. Mikäli laskut eivät lähde tai jostain syystä saavuta vastaanottajaa, on ongelman selvittely työlästä ja vaivalloista. Operaattorit ja ohjelmistotoimittajat eivät keskustele keskenään ja usein syyttelevät toisiaan. Kun yrittäjä toimii välissä viestinviejänä asiassa, jota ei ymmärrä, loppuu monelta aika ja hermot.

Eri operaattoreilla on lisäksi erilaisia vaatimuksia laskun sisältöön. Asiakkaan operaattorista riippuen, pitää laskulle antaa laskutusosoitteen lisäksi lisämerkintöjä, jotta lasku löytää perille. Nämä vaatimukset tulevat siis asiakkaan operaattorilta, joten sen lisäksi, että yrittäjällä on keskusteluyhteys omaan operaattoriin pitää hänen selvittää myös asiakkaiden operaattoreiden toimintaa.

Moni yrittäjä tekee helpolta kuulostavan ratkaisun ja ottaa käyttöön pankin tarjoaman nettipankin verkkolaskujensa lähetykseen ja vastaanottoon. Jos laskun laatimisessa tulee ongelmia, on muutaman pankin ohjeistus sellainen, ettei niistä tietotekniikkasanastoon vihkiytymätön ymmärrä mitään. Lisäksi monelle yrittäjälle tulee yllätyksenä, että yrityksen nettipankkiin vastaanotetut laskut pitää kuitenkin loppujen lopuksi tulostaa paperille kirjanpitoa varten. Nettipankkia kun ei voi yhdistää mihinkään kirjanpito-ohjelmistoon.  

Markku Lahtinen esitti kirjoituksessaan myös toivomuksen, että tilitoimistot ottaisivat entistä  konsultoivamman roolin verkkolaskun edistämisessä. Tilitoimistoista suurin osa on pieniä yhden tai muutaman henkilön toimistoja. Pienellä tilitoimistolla ei monestikaan ole mahdollista palkata pelkästään tietotekniikkahaasteisiin perehtyvää henkilöä. Lisäksi tilitoimistojen asiantuntemus pitäisi olla pääsääntöisesti yrityksen verotukseen ja kannattavuuteen liittyvää konsultointia. Yrittäjän laskujen lähetys ja vastaanotto pitäisi olla niin helppoa, ettei siihen erillistä konsulttia tarvita.  

Markkinoilla on tarjolla monia toimivia ohjelmistoja, joilla yrittäjä onnistuu lähettää ja vastaanottaa laskuja ja tilitoimisto tehdä niiden perusteella kirjanpito. Yrittäjällä pitäisi kuitenkin olla mahdollisuus valita toimintatapansa, laskutusohjelmistonsa, pankkinsa ja tilitoimistonsa ilman, että verkkolaskutus vaikuttaa valintoihin. Laskun tekemisen pitäisi olla yhtä helppoa ja nopeaa kuin torikaupassa kuitin kirjoittaminen. Verkkolaskutus etenee tuskallisen hitaasti niin kauan, kunnes kaikki merkittävät ohjelmistotoimittajat ja operaattorit ovat valmiita tekemään yhteistyötä yrittäjä- ja käyttäjäystävällisen päämäärän löytämiseksi.  

Tehdäänkö kesän koululääkärin tarkastukset varmasti (Vantaan Sanomat mielipide 05/2011)

Vantaan Sanomat uutisoi (25.5) koulutulokkaiden terveystarkastuksesta. Jutusta ei kuitenkaan ilmene kuinka varmasti lääkärin tekemät tarkastukset tullaan hoitamaan. Asetuksen mukaan jokaiselle oppilaalle tulee tehdä terveystarkastus jokaisella vuosiluokalla. Lisäksi ensimmäisellä, viidennellä ja kahdeksannella vuosiluokalla tarkastuksen on oltava laaja eli käytännössä lääkärin tekemä terveystarkastus. Vantaan Kaupunki ei ole kuitenkaan viime vuosina pystynyt hoitamaan kaikkia asetuksen edellyttämiä lääkärintarkastuksia. Lisäksi joissakin kouluissa vanhemmat ovat olleet tyytymättömiä myös koulun tarjoamaan terveydenhoitajan tavoitettavuuteen. Tutkimuksen mukaan myös koululaisten mielestä terveydenhoitajan luokse pääsee liian harvoin.

Mikä on kouluterveydenhuollon tarkoitus? Riittääkö, että Vantaalla on suositusten mukainen määrä terveydenhoitajia, jos sekä vanhempien että lasten ja nuorten mielestä hoitajan luokse ei pääse silloin kun on tarvetta. Riittääkö vuosittainen pituuden ja painon mittaaminen vai pitäisikö terveydenhoitajalla käynnin sisältää muutakin. Pitäisikö terveydenhoitajalla olla aikaa keskustella esim. ruokailutottumuksista, liikunnasta, kotioloista, nuoren suhtautumisesta alkoholiin, huumeisiin ja tupakkaan tai siitä onko nuori liian väsynyt tai masentunut.

Lääkärintarkastukseen lapset ja nuoret pääsevät Vantaalla yhdeksänvuotisen koulu-uransa aikana kaksi kertaa (1. ja 8. luokalla) jos edes silloin. Lääkärintarkastus on rutiininomainen ja nopea tarkastus jossa lääkäri tuskin ehtii katsoa lasta silmiin. Mikä siis on lääkärintarkastuksen tarkoitus ja minkälainen pitäisi olla lääkärintarkastuksen sisältö?  Onko koko tarkastuksella merkitystä jos lääkäri tapaa lapsen noin kymmenen minuutin ajan?

Toivon, että Vantaalla kehitetään kouluterveydenhuoltoa eikä tyydytä suosituksiin. Terveydenhoitajan tulisi olla helpommin ja useammin tavoitettavissa ja lääkärintarkastuksen sisältöä ja kestoa olisi syytä tarkentaa ja kehittää vastaamaan lasten ja nuorten tarpeita. Lasten ja nuorten tulee tavoittaa terveydenhoitaja ja lääkäri tarvittaessa, tarkastuksen tulee olla laadukas ja sekä terveydenhoitajalla että lääkärillä tulee olla aikaa, sitä lapset ja erityisesti nuoret tarvitsevat.

Suomiko tasa-arvon mallimaa

Vantaan Yrittäjät info 1/2011

Yhä edelleen vanhempainvapaan kustannukset maksaa äidin työnantaja.

Kuinka monta työryhmää ja asiantuntijaa tarvitaan?   Kuinka monta vuotta vielä tarvitaan?

Jälleen kerran on työryhmä kokoontunut. Sosiaali- ja terveysministeriön vanhempainvapaantyöryhmä jätti raporttinsa maaliskuun alussa. Työryhmä ei kuitenkaan saanut aikaa yhtä konkreettista ehdotusta eikä työryhmä päässyt yksimielisyyteen kustannusten jaosta. Epäilenpä, että työryhmän raportti jää jälleen kerran vain raportiksi eikä aiheuta minkäänlaisia toimenpiteitä.

Vanhemmuuden kustannukset jakaantuvat tällä hetkellä epätasa-arvoisesti sillä äidin työnantaja maksaa suurimman osan vanhemmuudesta aiheutuvista kustannuksista. Työnantaja maksaa palkan neuvolakäyntien ajalta, ennen lapsen syntymää aiheutuvien poissaolojen palkan, monella alalla äitiysloman kolmen ensimmäisen kuukauden palkan sekä äitiys- ja vanhempainvapaan ajalta ansaitun loma-ajan palkan. Kustannuksia lisää sijaisen hankinta ja siihen liittyvä koulutus ja perehdytys.

Tänä keväänä päättävän hallituksen ohjelmassa oli tavoitteena perhevapaakustannusten jakaminen tasa-arvoisemmin. Sanasta sanaan hallitusohjelma sanoo ”Perhevapaista aiheutuvat kustannukset jaetaan nykyistä tasapuolisemmin mies- ja naisvaltaisten alojen työnantajien kesken sekä yhteiskunnan rahoitusosuutta lisätään.”  Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut. Mitään ei ole tapahtunut viimeiseen neljään vuoteen. Mikäli vertaamme edistykselliseen naapurimaahamme, niin mitään ei ole tapahtunut kolmeenkymmeneen vuoteen.

Naisvaltaiset alat maksavat suurimman osan vanhempainvapaan kustannuksista. Lapsi on kuitenkin sekä äidin että isän, mutta äidin työnantaja maksaa. Ongelma ei ole ainoastaan työnantajien vaan ongelma on erityisesti työnhakijoiden, nuorten naisten, jotka ovat samalla viivalla nuorten miesten kanssa. Tilastot osoittavat, että 25–44-vuotiailla naisilla määräaikaisuus on vähintään kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä eli määräaikaisuudet ajoittuvat selvästi siihen ikään kun perhettä perustetaan ja lapsia hankitaan.

Kun majoitus- ja ravitsemusalan työehtosopimukseen tuli maksettavaksi kolmen kuukauden palkka äitiysloman alussa, totesi eräs asiakkaani ”No, tästälähin palkkaan miehiä esimiestehtäviin ja naisia työvoimavuokrauksen kautta suoritustasolle”. Vitsiksi tarkoitettu lausahdus ei ehkä ollutkaan niin vitsi. Ovatko ammattiliitot siis tehneet karhunpalveluksen nuorille naisille?

Suomi tarvitsee vauvoja

Suomen työmarkkinat ovat hyvin eriytyneet eli miehet ja naiset työskentelevät eri aloilla. Naisvaltaiset alat, hoiva- ja palvelualat, maksavat siis suurimman osan vanhemmuuden kustannuksista. Sen sijaan hyvin tuottaville miesvaltaisille aloille, kuten metsä-, paperi- ja metalliteollisuudelle, jää maksettavaksi muutamien viikkojen isyysvapaat. Vain noin 12% miehistä pitää vanhempainvapaata.

Ministeri pakoilee vastuutaan piiloutumalla ”lapsen edun” ja ”perheen vapaan valinnan” taakse. Mitä tekemistä näillä on kustannusten jaon kanssa? Päinvastoin. Mikäli vanhemmat voivat vapaasti valita kumpi on vanhempainvapaalla, niin se on sekä perheen että lapsen etu. Mikäli äiti tai tuleva äiti on samalla viivalla miespuolisen työnhakijan kanssa, se on sekä perheen että lapsen etu.

Pian on eduskuntavaalit ja uuden hallituksen aika. Ehkä saamme jälleen uuden työryhmän. Vai uskaltaisiko joku jo ottaa vastuun ja saisimme tasa-arvoa edistävän päätöksen.  Mieti tarkkaan ketä äänestät kevään eduskuntavaaleissa.

Harmaan talouden vastustaminen on viranomaisen tehtävä (Nykypäivä mielipide 16.4.2010)

Suunnitteilla oleva rakennusalan käänteinen arvonlisävero rankaisee rehellisiä yrittäjiä. Harmaan talouden estäminen kuuluisi olla viranomaisen tehtävä eikä sitä pitäisi siirtää elinkeinon kustannuksiin. Meneillään on yritysten hallinnollisen taakan keventäminen, mutta samanaikaisesti suunnitellaan menetelmiä, jotka lisäävät jo ennestään mittavaa raportointia ja sitä kautta yritysten kustannuksia.

Yrittäjällä on jo tällä hetkellä lukuisa määrä ylimääräisiä velvollisuuksia, joista yhtenä esimerkkinä palkanmaksuun liittyvät ay-maksujen ja ulosoton perintä työntekijän palkasta. Arvonlisäverolakiin tulleet muutokset taas lisäsivät EU-kauppaan liittyvää raportointia ja samanaikaisesti kiristi aikatauluja. Lisäksi monelle alalle kuuluu erilainen raportointi mm. tilastokeskukseen, elinkeinoelämän järjestöille, valvoville viranomaisille ja valtion hankintaorganisaatioon.

Rakennusala ei ole ainoa ala, joka kärsii harmaasta taloudesta. Mikäli ongelma saadaan siellä korjatuksi, siirtyy se seuraavaksi työvoimavuokraukseen, mikä jo nyt kärsii huonosta maineesta. Myös ravintola-alalla on jatkuvasti ongelmana yrittäjät, jotka jättävät sekä arvonlisäveroa että työnantajasuorituksia joko osittain tai kokonaan maksamatta.

Kuten eräs veroalan luennoitsija totesi, ”käänteinen arvonlisävero on yrittäjälle taakka, mutta konsulteille taivas”. Käänteinen arvonlisävero myös lisää meidän tilitoimistoyrittäjien liikevaihtoa ja sitä kautta alan työllisyyttä. Se ei kuitenkaan varmaan ole tarkoitus, vaan taloushallinnon resursseja tulisi suunnata yritysten toiminnan kehittämiseen ja kannattavuuden parantamiseen. Ongelmana on lisäksi lakien monimutkaisuus. Tälläkään hetkellä verottajan puhelinneuvonnasta ei aina saa oikeita vastauksia yksinkertaisiinkaan kysymyksiin.

Harmaa talous pitäisi ratkaista viranomaiskeinoin eikä lisäämällä rehellisen yrittäjän hallinnollista taakka ja kustannuksia.


Lounaspaikat kärsivät korkeasta alv:sta (Helsingin Sanomat mielipide 13.8.2009)

Ravintolapalveluiden arvonlisävero on saatava samalle tasolle ruoan arvonlisäveron kanssa. Arvonlisäveroprosenttien eriytyminen kymmenen prosentin päähän toisistaan synkentää entisestään työttömyystilastoja. Kaupasta myydyn lounaan arvonlisäveron ollessa 12% ja ravintolasta ostetun lounaan arvonlisäveron ollessa 22% siirtyy lounasmyynti kauppoihin ravintoloiden kärsiessä. Arvonlisäveron ero ei ole millään argumenteilla perusteltua. Sen sijaan niiden eriytyminen aiheuttaa useita ongelmia.

Erityisesti lounasruokailussa kauppoja ei tulisi asettaa ylivertaiseen asemaan. Ravintoloiden lounasmyynnin katteet ovat sen verran matalat, että henkilökunta on usein minimissä ja palvelusta on karsittu kaikki ylimääräinen pois. Lounasmyynti kannattaa suurilla volyymeillä ja tehostetulla ketjuohjauksella. Pienyrittäjän tilanne on tiukka ja vaihtoehtoja ei juuri ole. Mikäli lounasasiakkaat siirtyvät enenevissä määrin kaupan puolelle, on pienyrittäjän ensimmäisenä toimenpiteenään vähennettävä henkilökuntaa. Tämä työpaikkojen vähennys kohdistuu erityisesti naisiin ja useimmiten jo ennestään pienituloisiin naisiin. Lisäksi vuokratyövoimaa käytetään entistä herkemmin, mikä lisää entisestään pätkätöitä.

Lounasruoan tulisi olla samanhintaista riippumatta siitä haetaanko se ravintolan linjastosta ja nautitaan ravintolan tiloissa vai haetaanko se ruokakaupasta ja nautitaan oman työpöydän ääressä.  Arvonlisäveroprosentin eriytyminen lisää pikaruoan myyntiä ja vie usealta työntekijältä sen päivän ainoan tauon. Sekä fyysisen että henkisen terveyden kannalta rauhassa nautittu monipuolinen lounasruoka on sekä työnantajien että kansakunnan etu.

Ravintola-alalla erityisen kannattavaa toimintaa on alkoholin myynti. Perinteinen kaljakuppila, jossa yksi työntekijä tarjoilee aamusta iltaan olutta, on yrittäjälle tuottoisa bisnes. Ravintolaruoan kallistuminen kuluttajalle verrattuna itse ostettuun ruokaan vähentää entisestään yrittäjän kiinnostusta panostaa ruoan valmistukseen laadukkaasti ja monipuolisesti. Alkoholin myyminen sen sijaan on helppoa ja kannattavaa. Ravintolamme tarvitsevat ruoan myynnin tukemista alkoholimyynnin sijaan.

Mikäli ravintolapalveluiden arvonlisävero jätetään 22 prosenttiin lisää se työttömyyttä, konkursseja, alkoholin kulutusta ja ruokakulttuurimme köyhtymistä. Jos ravintolapalveluiden arvonlisäveroa ei olla valmiita alentamaan, tulee ruoan arvonlisäveron alennus siirtää myöhempään ajankohtaan, jolloin voidaan toteuttaa molemmat.

Carita Orlando sivuston on toteuttanut Vukon Oy. Sivuilla käytettyjä kuvia ja elementtejä ei saa käyttää ilman kirjallista lupaa.

Copyright © 2014 Carita Orlando / All rights reserved.