Leipäjonoista yhteisölliseen ruokailuun

Olen ilokseni saanut olla mukana Yhteinen Pöytä projektiryhmässä, joka on tehnyt minun mielestä merkittävää työtä sekä hävikkiruoan että leipäjonojen vähentämiseksi. Yhteisen pöydän tavoitteena on luoda mallia vantaalaiselle yhteisölliselle ruoka-aputoiminnalle. Tällä hetkellä verkostoon kuuluu noin 30 ruokahävikin lahjoittajaa ja 35 vastaanottavaa tahoa.

Yhteinen pöytä kerää hävikkiruoan Koivukylän hävikkiterminaaliin, josta vantaalaiset järjestöt käyvät sitä hakemassa ja jakavat omissa tilaisuuksissaan. Tavoitteena on siirtyä leipäjonoista kohti yhteisöllisempää tapaan jakaa ruoka-apua. Yhteisöruokailu mahdollistaa myös tavan auttaa ihmistä kohtaamaan toisensa.

Yhteisen pöydän verkosto perustuu vapaaehtoisten ja työllistettyjen työpanokseen. Vapaaehtoistoiminnan ja yhteisöjen luomisen tueksi järjestetään myös koulutusta. Projektin mahdollistajina ovat Vantaan Kaupunki, Vantaan Seurakunnat ja Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Tällä hetkellä Yhteisen pöydän kaupparingissä on noin 20 ruokahävikkiään lahjoittavaa kauppaa ja lisäksi lahjoitusruokaa tulee elintarviketehtaista ja tukuista. Ruoka-apua jakavia tahoja Vantaalla on yhteensä noin 35.

Yhteinen pöytä kuljettaa viikossa noin 35.000 kiloa ruokahävikkiä hyötykäyttöön.

Tämä malli on muuten myös maanlaajuisesti esimerkillinen.

Lisätietoja täältä 

 

Vapaus valita nopeampi hoitoon pääsy

Valtuustopuhe maanantain valtuuston kokouksessa 27.3.2017, jossa käsiteltiin Vantaan kaupungin lausunto sosiaali- ja terveyspalvelujen valinnanvapauslainsäädäntöön.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Meillä olisi pitänyt olla valinnanvapaus jo vuosia sitten. Tällä hetkellä vapaus valita on vain niillä, joilla on siihen varaa. Pahimmillaan terveysasemalle pääsyä joutuu odottamaan kuukauden tai jopa kaksi, jos vaiva ei edellytä kiireellistä hoitoa. Usein lääkärille hakeutumisen taustalla on huoli. Huoli lapsesta, itsestä tai omasta vanhemmasta. Kuukauden odotusaika huolen kanssa on liian pitkä aika. Itse en ole koskaan odottanut päivää pidempään, koska käytössäni on ollut työterveyshuolto tai vakuutus tai rahaa. Onko tämä reilua. Onko reilua, että työtön, eläkeläinen tai vähävarainen laitetaan odottamaan. He odottavat hoitoon pääsyä ja nyt heidät laitetaan odottamaan tätä uudistusta.

Olen yrittänyt varata lapselleni hammashoitoa. Jonotin puhelimessa kunnalliseen hoitoon reilut puolituntia. Kyllästyin ja soitin yksityiselle, sain ajan kahden päivän päähän.

Odotin lapseni kanssa Peijaksessa neljä tuntia hoitoa. Tänään jonotin terveysaseman ajanvaraukseen 50 minuuttia, enkä päässyt läpi.

Miksi me puhumme yhtiöittämisestä, yksityistämisestä, järjestelmästä, vallasta ja hallinnosta. Meidän pitäisi puhua vain ja ainoastaan siitä, miten parannamme nykyistä systeemiä potilaan eduksi. Päättäjien tulee järjestää asiat niin, että se on kuntalaisen etu. Yksityinen vaihtoehto -huom vaihtoehto- on kuntalaisen etu.

Kysymys ei aina edes ole valinnasta vaan asioiden oikein järjestämisestä. Kuinka moni meistä valitsee ambulanssin sitä tarvitessaan. Ei kukaan. Silti alalla toimi aiemmin monta yksityistä yritystä. Valitettavasti ensihoidon siirtyminen kunnilta sairaanhoitopiireille ajoi toimialan melkein kokonaan alas. Vuoden 2013 alusta kun järjestämisvastuu siirtyi sairaanhoitopiireille, se johti noin 150 alan yrityksen toiminnan lopettamiseen. Sairaanhoitopiirin oma tuotanto ensihoidossa maksaa noin 30 prosenttia enemmän kuin ulkoistaminen yksityiselle palveluntuottajalle. 100 miljoonaa siis hävitään vuosittain. Sata miljoonaa voisi käyttää mieluummin, vaikka lastensuojeluun kuin sairaanhoitopiirin tehottomaan toimintaan.

Tuleva maakunta on isossa vastuussa valinnanvapauden toetutumisesta. Maakunta on vastuussa palveluiden järjestämisestä. Meidän tulee antaa mahdollisuus sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistumiseen. Maakunta saa päättää sote-keskuksen palvelut. Miksi maakunta ei voisi olla niin edistyksellinen, avarakatseinen ja kuntalaista lähellä, että se antaa mahdollisuuden lähipalveluille ja erityisesti nopealle hoitoon pääsylle.

Sote-keskus voisi parhaimmillaan olla korttelilääkäriasema. Se on nyt maakunnan päättäjistä kiinni.

Yli miljoona suomalaista on ottanut jonkunlaisen sairauskuluvakuutuksen. Eikö se kerro siitä, että yli miljoona suomalaista ei ole tyytyväinen nykyiseen julkiseen terveydenhoitoon.

Meillä on päätösvalta, joten meidän pitää ottaa vastuu ja tehdä tästä toimiva systeemi.

Mitä palveluja meistä suurin osa tarvitsee. Lääkärin, sairaanhoitajan, sosiaalityöntekijän, ehkä joskus psykiatrin. Me emme useinkaan tarvitse valtavaa sairaalaa tai monikerroksista terveyskeskusta.

Yksityinen ei ole kirosana vaan mahdollisuus. Uudistus parantaa palvelujen saatavuutta juuri niiden keskuudessa, jotka ovat nykyjärjestelmässä eriarvoisessa asemassa. Jonojen lyheneminen vähentää eriarvoisuutta.

Maakunnalla on kaikki mahdollisuudet edistää lähipalveluja. Miksi meillä ei ole mahdollisuutta saada lääkäriä kotiin, kun lapsi sairastaa. Siksi, että kunta olettaa tehokkuuden olevan suurissa yksiköissä. Potilas laitetaan sairaana matkustamaan ja odottamaan.

Usein uhaksi kerrotaan asiakkaiden kyvyttömyys tehdä valintoja. Suurin osa ihmisistä osaa kuitenkin tehdä valinnan. Ikä tai varallisuusasema ei heikennä kykyä valita. Lisäksi valinnanvapausmalliin kuuluu tuettu päätöksenteko. Apua tarvitseva saa tukea valintoihinsa ammattilaisilta. Valinnanvapausmalli ei myöskään poista julkisia palveluita. Julkisen toimijan ei tarvitse muuta kuin tuottaa yhtä hyvää palvelua kuin yksityisen. Avoimet laatu- ja kustannustiedot sekä tiedot hoidon vaikuttavuudesta pitävät huolta siitä, että kustannukset eivät karkaa käsistä ja laatu pysyy korkealla. Laatu on potilaan valinta ja potilaan etu.

Valinnanvapaus ja yksityisen sektorin mukaan ottaminen palveluiden tuottajaksi luovat uudet mahdollisuudet myös terveysteknologian kehitykselle ja uusien innovaatioiden syntymiselle. Menestyvä ja laadukas yritystoiminta vaatii jatkuvaa tuotekehitystä ja uusia toimintamalleja toimiakseen tehokkaasti.

Jyväskylän kaupunki on kehittänyt valinnanvapautta palvelusetelimallilla edistyksellisesti jo kymmenen vuoden ajan. Palveluseteleitä käytetään 12 eri palvelussa. Palveluja tuottaa yli 260 yritystä. Palveluseteliostoilla on saavutettu parin miljoonan euron säästöt vuodessa. Mikä parasta, asiakastyytyväisyys on erittäin korkealla tasolla.

Jos Suomen 20 suurinta kaupunkia käyttäisivät asukasmäärään suhteutettuna yhtä paljon palveluseteleitä kuin Jyväskylä, palvelusetelivolyymi olisi näissä 20 kaupungissa yli 205 miljoonaa euroa. Näin palvelusetelillä saataisiin arviolta 35 miljoonan euron vuosittaiset säästöt. Koko maassa säästöpotentiaali on valtava.

Tätä lakiluonnosta ei pidä lähettää uudestaan valmisteluun vaan tehdä sellaiset muutosehdotukset, että jokaisella, myös eläkeläisellä, työttömällä ja vähävaraisella on mahdollisuus valita itselleen ja lapselleen sopivin palvelu.

Miksi olen ehdolla

Olen toiminut nyt neljä vuotta valtuutettuna ja teknisen lautakunnan jäsenenä. Vaikuttaminen on hidasta ja useimmiten lopputuloksena on kompromisseja. Kuluneen neljän vuoden aikana olen kuitenkin kokenut, että asioihin voi ja pitää vaikuttaa.

Kuntien merkitys tulee muuttumaan oleellisesti, kun sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus vie yli puolet kunnan tehtävistä maakunnan vastuulle.

Kunnalle jää kuitenkin vielä paljon tehtäviä. Niitä ovat osaamisen ja sivistyksen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Samoin liikunta-, kulttuuri- ja muut vapaa-ajan palvelut, nuorisotoimi, paikallinen elinkeinopolitiikka, maankäyttö, rakentaminen ja kaupunkisuunnittelu tulevat pysymään kunnan tehtävinä.

Uudistus tulee voimaan vuoden 2019 alusta. Se tulee olemaan valtava ja vaikuttamaan jokaisen kuntalaisen arkeen. Yhtenä tavoitteena tulee olla, ettei byrokratia lisäänny uudistusten ohessa. Uudistus ei ole itseisarvo, vaan sen myötä tulee kuntalaisten saada verovaroilleen vastinetta aiempaa enemmän. Emme tarvitse yhtään lisää hallintoa.
Alkavalla valtuustokaudella on jo luotava pohjaa sille, miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään Vantaalla.

Turvallisuus, palvelut ja elinvoima ovat jokaisen kuntalaisen arkeen vaikuttavia asioita. Varhaiskasvatus, päivähoito, peruskoulu, toisen asteen koulutus, liikenne ja vanhustenhuolto koskettavat jotenkin meitä kaikkia jossain vaiheessa elämäämme. Vantaalla tehdään päivittäin näihin liittyviä päätöksiä. Valtuustolla on siis jatkossakin suuri merkitys päättäessään kaupungin strategiasta ja siitä, mihin kuntalaisilta kerättyjä verovaroja käytetään.

Olen ehdolla, sillä haluan olla mukana vaikuttamassa arkeemme ja lasten ja nuorten tulevaisuuteen.

Valtuustopuhe talousarviosta

Valtuustossa käsiteltiin 14.11.2016 talousarvio vuodelle 2017.
Valtuutetuilla oli mahdollisuus kolmen minuutin yleiseen puheenvuoron ennen yksityiskohtaista käsittelyä.


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Tulevaisuuden kunnan tärkeimmät tehtävät ovat sivistys, hyvinvointi, osallisuus ja työllisyys.

Elinvoimaisuuden ylläpitäminen ja kehittäminen luovat hyvinvointia. Työpaikkojen määrä, työllistämisen helpottaminen ja itsensä työllistäminen nousevat yhä merkityksellisimmiksi. Tarvitsemme kasvavia verotuloja. Tarvitsemme riskinottajia ja menestyjiä. Elinvoimainen kunta kehittää aktiivisesti tulopohjaansa, huolehtii alueensa työllisyydestä ja tekee satsauksia tulevaisuuteen.
Tulevaisuuden Vantaa toivottavasti erikoistuu myös kasvatus- ja koulutuspalveluiden laadun kehittämisessä, kuten on tähänkin asti ansiokkaasti tehnyt. Lapsiystävällinen kunta on hyvä kaikenikäisille.

Tuleva maakuntauudistus vie valitettavasti demokratiaa yhä kauemmas kansalaisesta ja moninkertaistaa hallintoa. Siksi on tärkeää, että tulevaisuuden kunta on lähellä kuntalaista ja pystyy toimimaan tehokkaasti ja innovatiivisesti. Kaikki erilaiset pks-ratkaisut, jossa suuret kunnat pitävät kiinni vallastaan, eivät vähennä julkisen sektorin alati paisuvaa hallintoa ja kustannuksia.
Vantaan kasvu on satsaus tulevaisuuteen. Kalliisiin asumiskustannuksiin vaikutamme parhaiten rakentamalla lisää asuntoja. Voimmekin syystä olla ylpeitä Vantaan asuntorakentamisen vauhdista. Vaikka kasvu maksaa nyt, tulee se nähdä sijoituksena.

Onnistuessaan tuleva sote-uudistus pitää kustannukset kurissa ja tarjoaa potilaalle aidon valinnanvapauden. Työ tasa-arvoisten sosiaali- ja terveyspalvelujen eteen tulee aloittaa jo nyt. Kuntalaisella tulee olla valtaa vaikuttaa omaan terveyden- ja sairaanhoitoon liittyviin päätöksiin nykyistä enemmän.
Markkinaehtoiset palvelut ovat osoittautuneet ylivertaiseksi juuri silloin, kun voimavaroja ei ole rajattomasti. Yksityinen sektori on myös julkista sektoria tehokkaampi kehittämään uusia innovaatioita arjen ongelmien ratkaisemiseksi. Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin sujuva yhteistyö on kuntalaisen etu.

Pitkän aikavälin tavoitteena tulee olla veroprosentin lasku. Veronkorotuksia on kaikin tavoin vältettävä, se ei kannusta tehokkuuteen tai laadun parantamiseen. Kaikkien päätösten ja toimenpiteiden taustalla pitää olla veropohjan kasvattaminen ja talouden tasapainottaminen pitää olla jatkuva ohjenuora päätöksenteossa jatkossakin. Siksi on erinomaista, että kaupunginhallituksessa talousarvioon lisättiin erillisen talousohjelman laatimisen käynnistäminen heti ensi vuoden alussa.

Naisen euro Vantaalla 85 senttiä

Olen todella iloinen siitä, että vuosi sitten tekemäni aloite vaikutti näin nopeasti. Viime vuoden henkilöstökertomuksessa oli todettu, että naisten euro oli Vantaalla 84 senttiä. Tätä tosiasiaa ei oltu selvitetty sen enempää. Vaikutti siltä kuin olisi aivan normaalia todeta, että kuinka paljon pienempi palkka on, jos sattuu olemaan nainen. Tein siis aloitteen siitä, että tätä eroa pitää selvittää ja henkilöstökertomuksessa selittää. Aloitteeseeni suhtauduttiin vakavasti ja tänä vuonna henkilöstökertomuksessa on selkeästi avattu syyt naisten pienempään palkkatasoon. Pääosin syynä ovat työmarkkinoiden segregaatio ja vanhempainvapaiden epätasainen jakautuminen.Tänä vuonna naisen euro Vantaalla on 85 senttiä.

Suomessa työmarkkinat ovat olleet vuosikymmeniä poikkeuksellisen jakautuneet naisten ja miesten ammatteihin eikä siinä näy vieläkään muutosta. Sama näkyy myös palkkauksessa.

Vanhempainvapaita käyttävät lähes yksinomaan äidit. 97 %:ssa perheistä tehdään päätös, että kotiin jää äiti. Pitkät poissaolot työelämästä heikentävät naisten työmarkkina-asemaa sekä ura- ja palkkakehitystä.  Naisten eläkkeet ovat keskimäärin miehiä huomattavasti pienempiä johtuen työuran pituudesta ja urakehityksestä sekä palkkaerosta. Palkkaerojen kaventaminen tulee ottaa vakavasti. Vantaa on sen kokoinen työnantaja, että sillä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin.

Se mitä mitataan ja se mitä seurataan, tulee näkyväksi. Esimerkiksi tunnusluvuissa on seurattu naisten osuutta johtotehtävissä. Se onkin noussut viimeisen neljän vuoden aikana 43,5 prosentista 50 prosenttiin. Ehdotan, että jatkossa seurataan myös vanhempainvapaita ja niiden jakautumista naisten ja miesten kesken. Näin saamme näkyväksi sen miten epätasaisesti perhevapaat tällä hetkellä jakautuvat ja miten ne tulevaisuudessa kehittyvät.

Kehä III Business highway

Kehä III 2.vaiheen rakennustöiden päättyminen ja valmistuminen on todella hieno juttu. Ei vain siksi, että Kehä III:n rakennustyöt on saatu valmiiksi, tai siksi, että kaupunkirakenne on kehittynyt ja lentoasemaliikenne on entistä sujuvampaa.  Vaan erityisesti siksi, että Kehä III:n toisen vaiheen valmistuminen on mitä suurimmassa määrin myös elinkeinopoliittinen teko.

Kehä III:lla on erityinen merkitys vantaalaisen elinkeinoelämän näkökulmasta. Se on keskeisin osa Etelä-Suomen tärkeintä itä-länsi-suuntaista kuljetusväylää ja samalla myös E18-tien vilkkaimmin liikennöity osa. Kehä 3:n läpi kulkeva ajoneuvomäärä on noin 70.000 ajoneuvoa/vrk

Jos Kehä I:stä voisi luonnehtia työssäkäynnin väyläksi, on Kehä III sen lisäksi vielä selkeämmin kaupan ja elinkeinoelämän valtaväylä.

Kehä III:n toisen vaiheen valmistuminen vankistaa Vantaan kaupungin asemaa suomalaisen kaupan pääkaupunkina. Kaupungin saavutettavuus ja liikenteen sujuvuus ovat kertaheitolla parantuneet moninkertaisesti. Ja kun tähän vielä yhdistetään Kehäradan valmistuminen viime kesänä, niin meillä on syy olla ylpeitä kaupunkimme jatkuvasta ja nopeasta kehittymisestä. Vantaa on muuttunut Helsinkiin tukeutuvasta lähiökaupungista vetovoimaiseksi verkostokaupungiksi, missä asuminen, työ ja palvelut kytkeytyvät hyvin toisiinsa.

Sujuvan liikenteen turvin Vantaalle on mahdollista rakentaa entistä enemmän uutta kasvua ja houkutella uutta elinkeinoelämää.

Vantaa ja Vantaalla sijaitsevat yritykset ovat nyt yhtä helposti saavutettavissa niin Tukholmasta, Pietarista kuin Shangaistakin.  Ja toisinpäin. Täältä on helppo lähteä, ulkomaankaupalle ei pitäisi siis olla ainakaan mitään fyysisiä esteitä tai hidasteita.

Toisaalta tulevaisuuden kauppa siirtyy yhä enemmän myös verkkoon. Tämä tarkoittaa, että tarvitsemme yhä enemmän entistä sujuvampaa varastointia ja logistiikka.

Voidaan siis hyvällä syyllä todeta että tämä investointipäätös on ollut erinomainen päätös vantaalaisen kaupan ja elinkeinoelämän näkökulmasta. Mutta se on sitä myös vantaalaisen veronmaksajan näkökulmasta. Elinvoimaisesta kaupungista hyötyvät ennen kaikkea kaupungin asukkaat.

 

Kehä III on vantaalaiselle kaupalle  – sekä tukku- että vähittäiskaupalle, mutta myös kuljetukselle, varastoinnille ja logistiikalle – keskeinen kasvun lähde. Kehä III:n varrella on jo pitkään sijainneet erityisesti paljon tilaa vaativat myymälät sekä sisustus- ja autokauppa.

Kehä III onkin noussut suomalaisen kaupan ja elinkeinoelämän näyteikkunaksi. Yhä edelleen suomalainen kauppa äänestää jaloillaan ja hakeutuu sujuvien yhteyksien äärelle, nimenomaan Kehä III:n varrelle Vantaalle. Eikä tälle kehitykselle ole tulevaisuudessa näkyvissä merkittävää muutosta.

Vantaalla käydään kauppaa huomattavasti sen asukkaiden ostovoimaa enemmän. Näihin erikoiskaupan myymälöihin siis virtaa asiakkaita myös naapurikunnista. Alueellisesti eniten kauppaa käydään Aviapoliksen alueella eli pääosin kauppakeskus Jumbossa. Merkittävä rooli on myös Tammiston erikoiskaupan alueella Valimotiellä.

Kehä III:n varresta tulee jatkossakin suurella todennäköisyydellä löytymään useimmat nykyisistä suurista kuluttajamarkkinoiden kauppabrändeistä, mutta myös monet B to B- markkinoiden toimijoista.

Uusimpana ja hyvin kiinnostavana tulokkaana paikkansa Kehä III:n kasvavilla kuluttajamarkkinoilla tulee ottamaan Porttipuistoon toteutuva, maamme ensimmäinen kansainvälinen Outlet-Village joka avaa ovensa muutaman vuoden kuluttua.

Yrittäjien ja elinkeinoelämän on syytä kiittää kaikkia hankkeen toteuttajia – Liikennevirastoa, Vantaan kaupunkia sekä kaikkia rakennustöihin osallistuneita yrityksiä. Ei vain urakan toteuttamisesta vaan sen rivakasta toteuttamisesta! Hanke toteutui vuoden etuajassa.

Toivottavasti entistä sujuvammat liikenneyhteydet tuovat menestystä Kehä III:n varrella yritystoimintaansa harjoittaville yrityksille. Tervetuloa myös muille tänne Vantaalle. Vantaalla on hyvä yrittää.

Myönnän lukevani verotilastoja

Luen verotilastoja suurella mielenkiinnolla. Ei minua niinkään kiinnosta nimet eli kuka on tienannut ja kuinka paljon. Minä luen mielellään niitä uutisia tai taulukoita, missä näkyy ammatti tai syy tuloihin. Käyn läpi kaikki isojen pääomatulojen saajat, sillä minua kiinnostaa millä yritysidealla on menestytty. Viime vuonna isoja pääomatuloja on tehty valaisinliikkeen, ravintoloiden, kattoremontteja tekevän yhtiön ja tietojen hävitykseen erikoistuneen yrityksen myynnillä.  Rikastua voi myös kiuasbisneksellä, hammashoitolaitteiden valmistuksella sekä erilaisella teknisellä erikoisosaamisella. Ja nykyään myös pelisuunnittelijana.

Nostan hattua jokaiselle rikastuneelle yrittäjälle. Valitettavasti vain liian usein yrittäjä tekee tulonsa nimenomaan yrityksen myynnillä. Eikö olisi järkevämpää, että verotuksella kannustettaisiin pitämään yhtiö ja kasvattamaan sitä. Kannustaa kasvattamaan yhtiötä perheomistuksessa.

Omaan yritykseen investoiminen pitäisi olla houkuttelevaa. On ikävää, että niin moni kokee osinkotulot ahneudeksi. Osingot ovat korkoa sijoitukselle ja riskille, usein hyvin isolle riskille. Siihen tulee kannustaa eikä kadehtia. On toivottavaa, että jatkossakin yhä useampi uskaltaa sijoittaa pk-yrityksiin tai omaan yritykseen. Toivottavaa olisi saada sijoituksia myös ulkomailta Suomeen. Koska raha liikkuu globaalisti ja hyvin helposti ympäri maailmaa, niin sekä osinko- että pääomatulojen verotuksen tulee Suomessa olla kilpailukykyinen

Verotulopäivä on myös erinomaisen ihana päivä nostaa korokkeelle heitä, jotka maksavat tämän yhteiskunnan pyörittämisen. Jokainen suurituloinen on maksanut myös suuret verot.

Suuria pääomatuloja (yli 250.000 euroa) sai tänä vuonna 2.380 henkilöä ja suuria ansiotuloja 2.580 henkilöä eli yhteensä vain noin promille suomalaisista. Eikö se ole aivan liian pieni määrä?

Toinen kiinnostava, mutta masentava tieto on laskea naisten määrä tilastoissa. Sadan eniten tienanneen joukossa on vain 15 naista. Helsingin pörssissä noteeratuista yhtiöistä vain yhdellä on nainen toimitusjohtajana.  Lisäksi yrittäjinä naisia on vain kolmannes ja usein niillä perinteisillä (pienipalkkaisilla) naisten aloilla. Liian harvoin naiset hakevat yritykselle kasvua ja siten saavat yrityksen myytyä. Poikkeuksena tästä ovat olleet viime vuosina vanhuspalveluihin keskittyvät yhtiöt, joita isot pääomasijoittajat ovat ostaneet pois.

On hienoa, että meiltä löytyy vuosittain upeita menestystarinoita.

 

 

Valtuustoaloite

Joulukuussa 2013 jätin valtuustoaloitteen. Esitin aloitteessani, että Vantaan Kaupungin työllistämistuki 300 euroa voitaisiin myöntää myös yrittäjäksi ryhtyville. Tällä hetkellä Valtti, työllistämisen lisätuki, myönnetään yritykselle joka työllistää pitkäaikaistyöttömän ja saa siihen työvoimatoimiston myöntämää palkkatukea. Valtti-lisän suuruus vuonna 2013 oli 300 euroa ja on nyt 500 euroa.

Lokakuun 2015 valtuuston kokouksessa hyväksyttiin tuo aloite. Valtti-lisää voidaan jatkossa myöntää sellaisille yritystoiminnan aloittaville vantaalaisille, joille ei ole myönnetty starttirahaa.

Aloitteeni tarkoitus oli hieman eri. Tavoitteeni oli, että tuota Valtti-lisää olisi voinut hakea esim. pitkäaikaistyötön joka päättää lähteä yrittäjäksi. Starttirahan suuruus on noin 600 euroa kuuden tai kymmenen kuukauden ajan. Työttömälle on erittäin suuri riski yrittäjäksi ryhtymisessä. Tulot ovat varmasti olleet pitkään jo hyvin pienet ja yrittäjäksi lähtiessä ne pienenisivät edelleen. Epäonnistuessaan yrittäjästä takaisin työttömäksi siirtyminen on erittäin hankalaa ja hidasta. Jos starttirahan lisäksi olisi voinut saada myös tuon Valtti-lisän, olisi jokunen ehkä uskaltanut sitä tietä kokeilla.

Valitettavasti starttirahan myöntämisen edellytyksenä on, että ei voi saada muuta tukea. Siksi myöskään Valtti-lisää ei olisi voinut starttirahan lisäksi tarjota. Näin ollen aloitteellani ei sellaisenaan ollut onnistumisen edellytyksiä.

Kesällä 2015 valtiolta loppui sekä palkkatukirahat että starttirahat. Tällaiseen tilanteeseen tekemäni valtuustoaloite on jatkossa pelastus. Mikäli starttirahaa ei jostain syystä voida myöntää, on Vantaalla mahdollisuus kannustaa yrittäjyyteen omalla Valtti-lisällä.

Valitettavasti tälle vuodelle tämä aloite tuli liian myöhään. Tai itse asiassa aloitteen käsittely kesti liian kauan. Aloitteen käsittely vei melkein kaksi vuotta. Tulevaisuutta varten meillä on kuitenkin takataskussa tämä aloittavan yrittäjän lisätuki, jos sattuu käymään niin ikävästi, että starttirahat jälleen loppuu tai niiden myöntämiseen tehdään rajoituksia.

Jokainen yrittäjäksi ryhtyvä luo vähintään yhden työpaikan.

Apotti

​Tänään oli melko mielenkiintoinen valtuuston kokous. Lista ei ollut pitkä, mutta koska listalla oli Apotti niin puhetta riitti. Lähtökohtaisesti olin Apottia vastaan. Järjestelmä on mammutti. Iso ja kallis. Luulisi, että meiltä löytyy kotimaasta erityisen paljon osaamista ja asiantuntemusta ohjelmistokehitykseen. Nyt valitsimme kanadalaisen ja amerikkalaisen ohjelmiston välillä.

Apottia on haukuttu isoksi ja jäykäksi järjestelmäksi ja koko hanketta sellaiseksi, mitä on vaikea ymmärtää. Tiedämmekö tänä päivänä mikä on meidän tarve viiden tai kymmenen vuoden kuluttua? Tai tiedämmekö millaisia innovaatioita seuraavien vuosien aikana tullaan kehittämään? Emme varmasti tiedä, mutta se tulee olemaan ongelma joka päivä. Joudumme tekemään päätöksiä tämän päivän tiedoilla.

Tilanne tuntui siltä, että meille ei jäänyt vaihtoehtoja. Vantaan ja HUS:n tällä hetkellä käyttämät järjestelmät ovat kankeita ja vanhanaikaisia ja maksavat koko ajan paljon työaikaa ja oletettavasti myös hermoja. Moni kommentoikin, että juna meni jo. Meidän on pakko tehdä päätös uudesta ohjelmistosta nyt heti. Valitettavasti vaan juna pysähtyi turhan harvaan. Mihin olivat jääneet vaihtoehdot? Edellisen kerran äänestimme valtuustossa Apotista kesällä 2013 ja seuraavan kerran siis tänään. Olisin kaivannut enemmän välipysäkkejä.

Näin kuitenkin vakuutettiin, että Apotti nimenomaan koostuu moduuleista ja sen rajapinnat on auki ja siihen voidaan liittää ohjelmistoja omalla työllä. Toivottavasti tämä pitää paikkansa ja toivottavasti moduulit ovat sellaisia, että niitä voi kehittää pala palalta. Ettei käy niin, että uuden järjestelmän hankinta tulee päätettäväksi uudestaan 10 vuoden kuluttua. Kun sote-uudistus (uudelta nimeltään aluehallintouudistus) tulee (ehkä) vuonna 2019, niin toivon, että voimme olla Apotti-hankinnasta yhtä ylpeitä kun nyt olemme Kehäradasta. Jonkun on aina oltava se, joka tekee rohkeita päätöksiä.

Kirjanpitäjää tarvitaan aina

Sunnuntain Hesariin (12.7.) oli toimittaja kirjoittanut osuvan kirjoituksen yrittäjyydestä otsikolla Yrittäjän yksinpuhelu.

Kirjoituksessa oli monta osuvaa väitettä ja parannusehdotusta. Yksi asia josta olen kuitenkin kirjoittajan kanssa eri mieltä, on yrittäjän tarve kirjanpitäjään. Kirjoituksessa todettiin mm. ”Ei kai verotoimisto voi edellyttää keneltäkään palkattua kirjanpitäjää?” ja ”Kirjanpitäjälle maksaminen kannattaa, vaikka sen ei tietenkään pitäisi mennä niin.” sekä ”Kyllä yhden miehen firman pitäisi selvitä omin voimin: tulot ja menot yhteen.”

Ei, ei ja ei. Olen eri mieltä.

Olen aina neuvonut aloittavia yrittäjiä, että kannattaa tehdä itse sitä missä on hyvä ja jättää muut hommat muiden ammattilaisten hoidettavaksi. Myönnän, että olen tähän kommenttiin kirjanpitäjänä jäävi, mutta en myöskään kehota yrittäjää siivoamaan itse toimitilojaan tai suunnittelemaan itse omia nettisivujaan. Intohimoisesti kannustan yksityisiäkin ihmisiä ostamaan palveluja ja työllistämään (rehellisesti kuitin kanssa). Kotisiivouksella, remonttihommilla ja puutarhanhoidolla moni pienyrittäjä työllistää itsensä. Kuten kirjoittaja toteaa, yrittäjä ei ole ammatti, vaan se mitä tekee, on yrittäjän ammatti. Juuri näin. Siksi yrittäjän kannattaa keskittyä siihen, mistä voi asiakastaan laskuttaa.

Kirjanpitäjän tehtävä ei myöskään ole laskea tuloja ja menoja yhteen. Sitä varten on excel sekä erilaiset laskutus- ja kirjanpito-ohjelmat. Kirjanpitäjän tehtävä on kertoa mitkä kulut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia, miten yrittäjä optimoi verotuksen, kannattaako ajaa omalla vai firman autolla tai mitä pitää tehdä kun työllistää ensimmäisen kerran.

Verottaja on tänä päivänä yksi parhaiten palveleva julkishallinnon virasto. Erityyppisille kysymyksille on omat neuvontanumerot ja asiakaspalvelu on oman kokemukseni mukaan erinomaista. Verottajan tehtäviä ei pidä kuitenkaan laajentaa kirjanpitäjän tontille. Kirjanpitäjä on yrittäjän henkilökohtainen talousneuvoja, kuten pankissa on meille asuntovelallisille (tai rahakkaille) oma pankkineuvoja.

Yrittäminen on vastuunotto itsensä työllistämisestä ja aina riski, isompi tai pienempi riski. Yrittäjän on otettava monesta asiasta selvää ja selviydyttävä välillä uskomattomistakin tilanteista. Aina on pelko huomisesta ja tulevaisuuden onnistumisista. Siksi yrittäjän asemaa parannetaan parhaiten verotuksella. Yrittäjän verotuksen pitää olla kannustavaa. Yrittäjyydelle pitää olla porkkanaa tarjolla.

Mutta kirjanpitäjää tarvitaan aina.

Luodaan työtä vapauttamalla kauppojen aukioloajat

Helatorstai on toimistotyöläiselle mukava vapaapäivä keskellä viikkoa. Tosin yrittäjänä sitä tekee töitä kalenteriin ja kelloon katsomatta, silloin kun töitä on.  Tällä kertaa käytin kuitenkin osan päivästä shoppailuun, sillä kummitytölle piti käydä ostamassa syntymäpäivälahja. Ja kun kauppakeskukseen kerran olin lähtenyt, niin ei se lahja jäänyt ainoaksi ostokseksi.  

Helatorstai asetti kuitenkin kauppaliikkeet hyvin eriarvoiseen asemaan. Kauppojen aukioloajoista päättivät virkamiehet kaupan sijainnin, matkailun, yleisötapahtuman tai jonkun muun perusteella. Joku myy syy ei kuitenkaan ollut kevät, ylimääräinen vapaapäivä puutarhatöihin ja puutarhamyymälöiden sesonkiaika. Tällä syyllä poikkeuslupaa hakenut rautakauppa ei saanut pitää myymäläänsä auki. Vantaalla luvan aukioloon oli saanut vain kauppakeskus Jumbo. Ja kyllä sen huomasikin. Vapaita parkkipaikkoja löytyi yhtä huonosti kuin viimeksi joulusesongin aikaan.

Omalla asuinalueellani paikallisen osuuskaupan huoltoaseman kyljessä oleva elintarvikekauppa pursuaa ihmisiä jokaisena juhlapyhänä. Sen sijaan aivan vieressä oleva elintarvikekauppa ei saa pitää oviaan auki. Asiakkaita riittäisi ja maallikon silmin myymälöillä ei ole mitään eroa, mutta siitä huolimatta kilpailuasetelma on laissa asetettu hyvin eriarvoiseksi.

Samanaikaisesti kun julkisuudessa käydään kovaa keskustelua nollatyösopimuksista ja riittämättömistä työtunneista, niin kauppoja kielletään pitämästä ovia auki vaikka asiakkaita riittäisi.

Laki joka rajaa kauppojen sekä parturien ja kampaamoiden mahdollisuuksia teettää töitä, on auttamattomasti vanhentunut. Rajoitukset työn teettämiseen pitää mahdollisimman nopeasti purkaa. Sen sijaan, että velvoitamme työnantajia tarjoamaan minimimäärän työtunteja vaikka työtä ei ole, niin vapautetaan aukioloajat ja luodaan lisää työtä.

Naisen euro Vantaalla

Vantaan kaupungin henkilöstökertomuksen mukaan kaupungin naispuolisen työntekijän ansiotaso on miehen ansioita pienempi.  Naisen euro on pysynyt samalla tasolla kuin vuonna 2013 ja on edelleen 84 senttiä miehen eurosta. Valitettavasti henkilöstökertomuksessa ei ole erikseen kerrottu mistä tämä ero johtuu.

Yleisesti työmarkkinoiden jakautuminen naisten ja miesten töihin on usein pääsyy siihen, että tilastoissa palkkaerot näyttävät suurilta.  Naisten osuus johto- ja esimiestehtävissä on miehiä pienempi, mutta on viime aikoina onneksi kasvanut nopeasti sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Kun vertaillaan valtakunnallisesti täsmälleen samasta työstä maksettavaa palkkaa, on naisen euro useimmiten jo 97 senttiä.

Vantaan kaupungin palveluksessa naisia on kiitettävästi johtotehtävissä, sillä 686 esimiehestä tai johtajasta naisia on 446. Tilaston mukaan kaupungin maksamista henkilökohtaisista lisistä on naisille maksettu hieman miehiä isommat lisät. Näistä seikoista huolimatta kaupungin palveluksessa olevien naisten ansiot ovat jostain syystä reilusti miesten ansioita pienemmät.

Toivon, että vuoden 2015 henkilöstökertomukseen tullaan laatimaan selvitys palkkaerojen syistä. Ilman hyväksyttävää selitystä ansiotuloeroa ei pidä hyväksyä.

 

Lämmin kiitos

Vaali-ilta oli todella jännittävä. Sain ennakkoääniä hyvin vähän ja iso pettymys ehti jo käydä mielessä. Varsinaisen vaalipäivän ääniä laskettaessa saamani äänimäärä kuitenkin kasvoi reippaasti ja loppujen lopuksi kokonaismääräksi tuli 1477 ja tarkastuslaskennassa 1476.

Tavoitteeni oli korkeammalla, mutta siitä huolimatta olen tyytyväinen saamaani äänimäärään. Yrittäjänä olen tottunut asettamaan tavoitteet korkealle ja tekemään paljon töitä noiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Olin panostanut kampanjaan paljon aikaa ja rahaa. Olen kuitenkin saanut paljon onnitteluita hyvästä äänimäärästä ensikertalaiseksi ja lisäksi kampanjaani on kehuttu näkyväksi ja tyylikkääksi.

Olen suunnattoman kiitollinen kaikesta siitä avusta jonka tiimiläisiltä sain. Niin moni ihminen seisoi takanani ja teki valtavan määrän töitä kampanjassa. Ilman teitä kampanja ei olisi onnistunut. Ilman teitä en olisi jaksanut.

Kiitos kuuluu siis sinulle joka jaoit mainoksia, kampanjoit torilla, annoit neuvoja, kehuit minua naapurille, osallistuit tiimitapaamiseen, avustit kirjoituksissa, laitoit mainostarrat autoosi tai olit muuten vain tukenani.

Kiitos sinulle joka olit sitä mieltä, että ansaitsin äänesi. KIITOS!!

Haluan kiittää myös kaikkia varainhankintaseminaariin osallistuvia luennoitsijoita ja lipun ostaneita. Ulkopuolisen rahoituksen saaminen on ehdoton edellytys näyttävän kampanjan tekemiseksi. Ilman teidän tukeanne, näkyvyys olisi siis ollut huomattavasti vähäisempää.

Vaikka en tullut valituksi, niin vaikuttamistyö jatkuu. Vantaan kaupunginvaltuutettuna, Pääkaupunkiseudun Yrittäjien puheenjohtajana ja Uudenmaan Kokoomusnaisten puheenjohtajana minulla on monta vaikutuskanavaa. Aion olla aktiivinen kannanottaja ja kuulen mielelläni sinunkin mielipiteesi siitä millaisiin asioihin toivot minun kiinnittävän huomiota.

Toivotan sinulle aurinkoista kevättä ja leppoisaa kesää!

Suositus kanslianeuvos Risto Järviseltä

"Osallistuin tänään 12.4.2015 Carita Orlandon järjestämään tilaisuuteen, jossa hän esitteli vaaliohjelmaansa. Pääministeri Alexander Stubb poikkesi tilaisuudessa. Carita Orlandon ohjelma kertoi esittäjänsä asiantuntemuksesta. Hän on käsitykseni mukaan syvästi perillä maamme vaikeista talousongelmista. Tilitoimistoyrittäjänä hän ymmärtää, että Suomella on liikaa menoja ja velkaa, mutta puutetta tuloista. Esityksessään Carita Orlando kävi läpi suuren joukon konkreettisia toimenpiteitä, joilla maamme talouskehitystä voitaisiin kääntää myönteisempään suuntaan. Ehdotukset olivat hyvin harkittuja ja vallitsevaan taloudelliseen tilanteeseen soveltuvia. Eduskuntaan tarvittaisiin Carita Orlandon tapaisia henkilöitä, jotka ymmärtävät niitä muutostarpeita, joita maamme välttämättä tarvitsee."

 

Vantaalla 12 huhtikuuta 2015
Risto Järvinen
Eläkkeellä oleva KHT-tilintarkastaja
Kanslianeuvos


Tutustu vaaliohjelmaani tästä

Suomi nousee pk-yritysten viennillä ja kansainvälistymällä

Talouskasvu on Suomessa kolmen viimeisen vuoden aikana ollut olematonta ja investoinnit ovat vuoden 2000-luvun alkupuolen tasolla.  Onneksi Suomi on kuitenkin edelleen World Economic Forumin vertailun mukaan maailman kilpailukykyisimpiä maita.  Tuoreessa Strategia Suomelle -raportissaan Anders Borg ja Juhana Vartiainen arvioivat, että Suomella on edelleen hyvät mahdollisuudet päästä takaisin kasvu-uralle. Nyt pitää siis tehdä päätöksiä ja ryhtyä toimeen.
 

Yksi tärkeä keino on pitää kansantalous mahdollisimman avoimena ja kannustaa yrityksiä kansainvälistymään. Kansainvälisiltä markkinoilta löytyy runsaasti mahdollisuuksia myös Suomen pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka nyt tekevät alle 15 prosenttia koko Suomen viennistä.

Suomessa on monia erinomaisia yrityksiä kuten esimerkiksi KONE, Huhtamäki, Raute ja Planmeca, jotka ovat osaamisellaan toimialojensa globaaleja markkinajohtajia. Perinteisten toimialojen ja yritysten lisäksi meiltä löytyy voimakkaassa kasvussa olevia pienempiä yrityksiä kuten SuperCell ja Futurice, jotka ovat ottaneet rohkeita askelia kohti kansainvälistymistä erittäin hyvin tuloksin. Näitä yrityksiä Suomi tarvitsee kipeästi lisää. Miten tämä tehdään mahdolliseksi?

Suomen tulee erityisesti tukea keskisuurten yritysten kansainvälistymistä, koska niillä näyttää olevan parhaat mahdollisuudet pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Samaan aikaan pitää myös muistaa, että pienenkin yrityksen markkina-alue ja asiakkaat voivat löytyä mistä päin maailmaa tahansa.

Toiseksi, kansainvälistymisessä on järkevää tehdä selkeitä valintoja joistakin kohdemarkkinoista ja toimialoista siten, että yritykset voivat tehdä yhteisiä markkinointi- ja vientiponnisteluja ja jopa tuotekehitysyhteistyötä.

Kolmanneksi, kansainvälistymiseen käytettävissä olevaa julkista rahoitusta on ohjattava nykyistä painokkaammin konkreettisiin vientiponnistuksiin ja kansainvälisen liiketoiminnan kehittämiseen sinänsä tärkeiden markkinaselvitysten ja messujen sijasta.

Ja vielä yksi tärkeä huomio. Suomalaisissa korkeakouluissa opiskelee 20 000 kansainvälistä tutkinto-opiskelijaa, joiden osaaminen ja eri kulttuurien tuntemus on saatava nykyistä paremmin osaksi suomalaisten yritysten vientiponnisteluja. 

Suomen kasvu ja hyvinvointivaltion tulevaisuus riippuu paljon siitä, miten hyvin yritykset menestyvät kansainvälisillä markkinoilla ja miten hyvin Suomi houkuttelee ulkomaisia investointeja. Suomessa on korkeasti koulutettua työvoimaa, maailman parasta digitaalista osaamista ja näyttöjä kansainvälisestä yritystoiminnasta. Kilpailukykytekijät ovat kunnossa, mutta nyt pitää saada yhä useampi 91 000 uusmaalaisesta yrityksestä ottamaan rohkeita askeleita kohti kansainvälistymistä

Koulutuksen veroporkkana yhtä tyhjän kanssa

Yle uutisoi eilen koulutuksen veroporkkanasta, joka on maistunut hyvin huonosti yrityksille. Tässä on erinomaisen hyvä esimerkki huonosta veropolitiikasta ja tehottomista veroporkkanoista.

Verohyöty on niin pieni, ettei se ohjaa tai motivoi. Tämän verohyödyn takia yritykset eivät tee koulutuspäätöksiä. Meidän toimistossa ei koulutus lisääntynyt tämän johdosta lainkaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että kilpailuetumme on, että henkilökunta osaa työnsä ja on ammattitaitoinen. Siihen ei veroporkkanaa tarvita.

Pienessä yrityksessä koulutusvähennys aiheuttaa kustannuksia verovähennystä enemmän. Itse kävin ensin puolen päivän koulutuksen, jotta osasin laatia yt-lain mukaisen koulutussuunnitelman. Tämän jälkeen laadin koulutussuunnitelman (melkein päivän työ), pyysin kaikilta työntekijöiltä oman henkilökohtaisen koulutussuunnitelman (noin 1-2 tuntia per henkilö eli ainakin 20 tuntia) ja veroilmoitusta täyttäessäni keräsin koulutustiedot, laskin keskimääräistä päiväpalkkaa, keskimääräistä työntekijämäärää, koulutuspäiviä ja lopullisen koulutusvähennyksen.

Toki hyödynsin tuon verovähennyksen, mutta ei se meidän henkilökunnan koulutuspäiviä lisännyt. Nyt sain reilun tuhannen euron verovähennyksen. Säästö, joka käytettiin siihen, että laadimme koulutussuunnitelmia. Suunnitelmia harvoin kuitenkaan noudatetaan, koska koulutuksia poimitaan tarjonnan, tarpeen ja lainsäädännön muutosten mukaan.

Jos tuon koulutusvähennyksen saamista varten käyttämämme ajan olisimme tehneet laskutettavaa työtä, niin sen rahan olisin voinut käyttää vaikka henkilökunnan koulutukseen. Suomen Yrittäjien laskelmien mukaan koulutusvähennys on keskimäärin 63 euroa, meidän yrityksessä se oli 75 euroa.

Tämä oli väkisin ja kiireellä väännetty verovähennys, jolta puuttuu dynaamiset vaikutukset. Veropolitiikkamme pitää jatkossa keskittyä suurempiin kokonaisuuksiin eikä tällaiseen näpertelyyn.

Saatavuusharkinnasta luovuttava kokonaan

Suomen tilanne on työvoiman näkökulmasta huolestuttava, sillä työllisyysasteemme on laskenut 69 %:iin, kun talouden kannalta kestävä taso on 75 %. Työikäisen väestön tarjonta vähenee vuosittain 10 000 henkilöllä, eikä uutta työvoimaa työmarkkinoille ole juuri saatavissa muualta kuin ulkomailta.

Poliittisessa keskustelussa toistetaan työperäistä maahanmuuttoa rajoittavana argumenttina ajatusta, että ensin pitää saada Suomessa olevat työreservit töihin ja vasta sitten siirtää katseet ulkomaille. EVA:n tuoreen analyysin mukaan nykyisestä noin 300 000 työttömän reservistä noin kolmannes on vaikeasti työllistettävissä koulutuksen puutteen, korkean iän ja pitkään jatkuneen työttömyyden takia. Tämä yhdistettynä väestön nopeaan ikääntymiseen, Suomen on ripeästi otettava proaktiivinen ote työperäisen maahanmuuttoon, jotta jatkossa Suomi on riittävän houkutteleva kohdemaa osaavalle työvoimalle, yliopistoihin ja tuotekehitykseen sijoittuville huippuosaajille ja kansainvälisille investoijille.

Yksi byrokraattinen ja työllistämistä hidastava hallinnollinen este rekrytoiville pk-yrityksille on ns. saatavuusharkinta, joka koskee EU-/ETA-maiden ulkopuolelta Suomen työmarkkinoille tulevia ammattiosaajia. Nykytilanteessa valtion viranomaiset ja Uudenmaan ELY-keskus päättävät, mitkä ovat ammatteja tai -aloja, joilla on työvoimapula, jolloin yritys voi palkata ulkomaalaisen ilman, että asioi TE-toimiston kanssa. Kokemus on opettanut, että esimerkiksi kokin tehtäviin on hyvin vaikea löytää ammattilaisia kotimaasta, vaikka TE-toimiston työnhakurekisterit antaisivat niin ymmärtää. Turhiin hakukierroksiin uppoaa kohtuuttoman paljon niiden pk-yritysten aikaa, jotka ovat parhaita asiantuntijoita siinä, mikä on kulloinkin rekrytointimarkkinoiden tilanne.       

Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva on julkaissut raportin Tulevaisuuden tekijät: Suomi ei pärjää ilman maahanmuuttoa (Eva Analyysi no 42/29.1.2015). Tutkijat Pekka Myrskylä ja Topias Pyykkönen päättelevät tilastoanalyysissaan, että Suomi tarvitsee vuosittain 34 000 nettomaahanmuuttajaa, jotta työvoima ei lähivuosikymmeninä supistuisi. Suosittelen tutustumista raporttiin.


 


Lopettakaa se näpertely

Yhdessä päivässä voi tapahtua paljon. Yllättäen twitterissä arvonlisäveron alarajan korotusta ilmoitti kannattavansa useampikin puolue. Sekä hallituksesta että oppositiosta näytettiin vihreätä valoa tälle monelle pienyrittäjälle merkitykselliselle asialle. Mahtavaa! Hetken jo näytti siltä, että ennen vaaleja ehtii vielä tapahtua konkreettisiakin asioita, ei vain pelkkiä lupauksia.

Tämä uutinen kuitenkin vesitti koko asian http://www.hs.fi/politiikka/a1421901051527. Valtiovarainministeri Rinne ehdottaa rajan nostoa 8.500 eurosta 10.000 euroon. Siis mitä? Tämä on mielestäni jo yrittäjien työn pilkkaamista. Mikä merkitys tällaisella muutoksella on? Siis yrittäjän liikevaihto saa nousta 125 euroa kuukaudessa ja tämän jälkeen syntyy alv-velvollisuus. Jollei tämä euromäärä naurattaisi, niin olisin todella närkästynyt. 8.500 euron tai 10.000 euron liikevaihto ei ole ammattimaista, päätoimista yrittäjyyttä. Edes aloittava yrittäjä ei tule toimeen 10.000 euron vuosiliikevaihdolla. Täytyy siis muistaa, että tuo on liikevaihto. Yrityksen tulos tai yrittäjän palkka on yritystoiminnan kulujen jälkeen siis huomattavasti pienempi summa.

Lopettakaa se näpertely! Ei tällaisilla muutoksilla ole mitään merkitystä. Arvonlisäveron alaraja pitää nostaa vähintään 25.000 euroon ja huojennuksen yläraja 50.000 euroon. En kannata vain yhtä rajaa, sillä se rajoittaa kasvua. Jos raja nostetaan 50.000 euroon, niin yrittäjän ei kannata tavoitella 50.001 euron liikevaihtoa. Lisäksi toiminnan pilkkominen kahteen yritykseen on helppoa ja näin aiheuttaa epätervettä kilpailua. Asteittain alenevan huojennusalueen korotuksella 25.000 eurosta 50.000 euroon ei sen sijaan olisi tällaisia vaikutuksia.

Toivon jatkossa lupauksia, joilla on merkitystä. Tämä tuntui huijaukselta.

 

 

Oppisopimuskoulutusta kehitettävä

Saan viikoittain hakemuksia opiskelijoilta jotka etsivät itselleen harjoittelu- tai oppisopimuspaikkaa. Harjoittelijoita otamme mahdollisuuksien mukaan, mutta valitettavasti oppisopimuspaikan tarjoaminen ei ole lainkaan houkuttelevaa.

Oppisopimuskoulutus olisi kuitenkin osalle nuorista koulunpenkkiä parempi paikka.

Oppisopimuskoulutus tulisi nähdä koulutuksena eikä työsuhteena. Tällä hetkellä työnantaja maksaa opiskelijalle työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja saa oppisopimuksen järjestäjältä koulutuskorvausta. Tutkintoon valmistavissa oppisopimuksissa korvaus on 1-350 euroa kuukaudessa. Otetaan esimerkiksi kirjanpitäjäksi aikova opiskelija, joka tulee tilitoimistoon suorittamaan merkonomin tutkintoa. Pääkaupunkiseudulla työehtosopimuksen vähimmäispalkka on 1.737 e/ kk eli työntekijän kustannukset on noin 27.000 euroa vuodessa. Koulutuskorvaus työnantajalle on 4.200 euroa, joten kuluksi jää 22.800 euroa.

Koulutuskorvauksen pitäisi olla korvaus siitä työstä jonka yritys käyttää opiskelijan kouluttamiseen työtehtäväänsä ja tutkinnon vaatimusten suorittamiseen. Kun opiskelija aloittaa koulutuksen niin hänen tietotaitonsa ja osaamisensa on lähes nolla. Tällaiselle työntekijälle ei ole mahdollista maksaa palkkaa tai vaihtoehtoisesti muiden työntekijöiden tulee tehostaa toimintaansa, jotta opiskelijan palkka saadaan maksettua.

Pätevistä ja hyvistä kirjanpitäjistä on tällä hetkellä pulaa, joten oppisopimus ei ole yhtään huono vaihtoehto hyvän työntekijän kouluttamiselle. Varmasti monella muullakin alalla oppisopimus olisi sujuva väylä työmaailmaan. Valitettavasti vain sijoitus ei ole kannattava eikä työntekijän pysymiselle yrityksessä tutkinnon jälkeen ole mitään takeita.

Suomen oppisopimusjärjestelmään tulisi tehdä rajuja muutoksia. Kynnystä työnantajan ja opiskelijan välisen sopimuksen tekemiseen tulisi alentaa. Koulutus ei saa olla työsopimussuhteinen ja koulutuskorvauksen pitäisi olla suurempi. Oppisopimustyöpaikkana toimiminen pitäisi olla houkuttelevaa, vaikkei yrityksellä itsellään olisi tarvetta uudelle työntekijälle. Opiskelun ja työn yhdistäminen on tehokkain tapa olla ”valmis” työntekijä tutkinnon suoritettuaan. Oppisopimuspaikan tarjoavalle yritykselle tulisi tarjota koulutusta ja mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen, kouluttamiseen ja ohjaamiseen liittyen. Arviointiosaaminen vaatii myös opiskelua. Tutkinto pitäisi olla myös jaettavissa osiin, jotta koulutus voitaisiin tarvittaessa jakaa myös useamman työnantajan kesken.

Meillä on paljon nuoria, jotka eivät jaksa keskittyä ainoastaan opiskeluun vaan haluat oppia työtä tekemällä. Oppisopimuskoulutusta on kehitettävä radikaalisti, jotta jokainen nuori saadaan töihin.  Saksassa, missä oppisopimuskoulutus on selkeästi osa koulutusjärjestelmää, nuorisotyöttömyys on tällä hetkellä vajaa 8 % kun se Suomessa on vajaa 20 %.

Joulu on kosteaa aikaa

Alkoholia myydään eniten joulukuussa sekä kesä- ja heinäkuussa. Joulu ja juhannus, kosteaa aikaa molemmat. Juhannuksena hukutaan ja jouluna lasten ilo unohtuu aikuisten ryypätessä. Suomessa on arvioitu olevan puoli miljoonaa ongelmakäyttäjää ja runsaat 200 000 ihmistä, joille hoito olisi tarpeen.

Tutkimuksen mukaan joka viidennessä suomalaisessa lapsiperheessä alkoholia käytetään liikaa ja noin joka kymmenes lapsi kärsii siitä ainakin jossain määrin. Alkoholin liikakäytöstä kärsivät ennen kaikkea lapset. Väitän kuitenkin, että tämän hetkinen tilanne, jossa Virosta tuodaan suuria määriä alkoholia, ei ole alkoholinkäyttöä hillitsevää. Kun autotalli on täynnä viinaa, tulee sitä helposti nautittua enemmän kuin jos juomat tulisi aina haettua lähikaupasta tai Alkosta.

Uudet alkoholin mainontaa rajoittavat määräykset ovat kerrassaan typeriä. Vai onko ketään, joka voi vakavasti väittää, että Koffin hevoset tai tehtaan edessä seisova Koff-tölkki, lisäävät alkoholin kulutusta? Onko reilua tai järkevää, että kotimainen yrittäjä ei saa mainostaa tuotettaan ja ulkomaalaisella kilpailijalla on helpompaa tuoda uusi tuote markkinoille? Ymmärrän, että alkoholin mainonnassa ei saa olla autolla ajelua alkoholia nauttineena tai väittämää, että alkoholi lisää seksuaalista vetovoimaa. Nyt mainoskielloissa ollaan kuitenkin menty liian pitkälle.

Tissuttelusta ravintoloihin

Myös anniskeluun liittyvää lainsäädäntöä pitäisi uudistaa. Alkoholin käyttöä pitäisi pyrkiä siirtämään kodeista ravintoloihin eli lähtökohtaisesti tiloihin missä on valvontaa ja missä ei ole lapsia. Alkoholilaki ja säädökset kaipaisivat kiperästi päivitystä tähän päivään. Yhden annoksen tarjoaminen kerrallaan ei enää toimi juuri missään ravintolassa. Anniskelualueiden rajaaminen on käsittämätöntä pilkun viilaamista. Olimme toissakesänä flow-festivaaleilla, missä anniskelualueita oli useita. Ne kaikki olivat käsittämättömän täynnä. Se yksi festariolut piti juoda nopeasti, jotta ehti katsomaan seuraavaa esitystä, koska jonotusaika oli kohtuuttoman pitkä. Olisiko aika siihen, että alkoholia saa nauttia sivistyneesti koko festivaalialueella ja känniääliöt poistetaan välittömästi?

Helsingissä oli aikoinaan ravintola jonka vieressä sijaitsi Alko. Ravintolassa ei ollut anniskeluoikeuksia vaan asiakkaat saivat käydä Alkossa ostamassa ruokajuomat ja nauttia ne ravintolassa ruoan kanssa. Näin suomalaisellakin oli varaa ostaa paremman laatuista punaviiniä. Nyt ravintolan viinivalinta päätetään usein hinnan perusteella.

Omistimme muutama vuosi sitten mieheni kanssa pienen kokoushotellin liiketoiminnan. Lama vaikutti voimakkaasti kannattavuuteen ja teimme säästöjä missä pystyimme. Äitini ehdotti, että hän tulisi mielellään joskus hotellin vastaanottoon töihin. Valitettavasti emme voineet häntä kuitenkaan siihen edes kiireavuksi ottaa, koska joku olisi saattanut vastaanotosta ostaa vaikka pullon olutta. Oluttahan ei saa myydä ilman anniskelupassia ja viiniä ei saa myydä ilman koulutusta. Kuitenkin tärkein tieto, jonka äitini olisi jo maalaisjärjellä osannut päätellä, on se, että alaikäiselle tai päihtyneelle ei myydä.

Viinin myymiseen tarvitaan anniskelupassin lisäksi kaksi vuotta kokemusta (oluen) anniskelusta tai koulutuksen tuoma pätevyys. Kaiken järjen mukaan voisi kuvitella, että viinibaarit olisivat tervetulleempia kuin olutkuppilat. Enkä ihan ymmärrä, että oluen ja viinin tarjoilu on vaativuudessaan noin erilaista. 

Alkoholin käytön siirtämistä ravintolohin ja sivistyneeseen alkoholin käyttöön kannustaminen pitäisi olla tavoitteena. Viina on viisasten juoma ja siihen vaikutetaan valistuksella sekä kansalaisten mielestä järkevillä rajoituksilla.

Ongelmakäyttöön puuttuminen

Alkoholin tuomiin ongelmiin pitää puuttua tehokkaammin. Ongelmakäyttöä ei pidä ymmärtää. Hoitoon pääsyä pitää tehostaa ja nuorten humalahakuiseen juomiseen on tärkeä puuttua ajoissa. Työpaikalla liikakäytön epäilyksiin on mahdoton puuttua jos työntekijä kieltää ongelman. Myös työterveyshuolto on tällöin voimaton. Päihdeäidit on saatava pakkohoitoon ja pienten lasten vanhemmille pitää löytyä apua ilman, että pelkää lasten automaattisesti joutuvan huostaan otetuksi.

Vuoden -69 alkoholiuudistuksen myötä alkoholin kulutus kasvoi, mutta kulutus siirtyi miedompiin juomaryhmiin. Ilmeisesti myös pontikan keitto loppui. Mitäpä jos nyt pyrkisimme Viron viinarallin lopettamiseen ja holhoavan alkoholipolitiikan sijaan uskoisimme valistukseen ja helpottaisimme hoitoon pääsyä. Yleinen suhtautumisemme järjettömään humalatilaan voisi olla myös kärkevämpää. Edes firman pikkujouluissa ei tarvitse sietää kännissä örveltävää työkaveria tai esimiestä. 

Toivotan kaikille kohtuullisia nautintoja jouluksi, sekä syömisessä että juomisessa!

 

Suurten tulojen päivä

Päivän uutiset ovat tänään olleet ainoastaan erilaisia nostoja verotustiedoista. On kerrottu kuka ennestään jo ökyrikas tienaa tänäkin vuonna hirvittävän paljon ja kuka julkkis taas tienaa vähemmän kuin joku toinen julkkis. Uutisissa todettiin, että myymällä saa suuret pääomatulot ja johtamalla suuryritystä suuret ansiotulot.

Usein suuret tulot tehdään myymällä yritystoiminta, useimmiten vielä ulkomaiseen omistukseen. On valitettavaa, että osinkotulojen verotusta on kiristetty niin, että sijoitus omaan yritykseen ei houkuttele. Mieluumminhan sitä sijoittaa vaikka asunto-osakkeisiin tai kiinteistöihin. Helpompaa ja riskittömämpää.

Olisi muuten ollut mielenkiintoista lukea, että ketkä tältä listalta puuttuivat. Enkä nyt siis tarkoita normaali palkansaajia, vaan niitä suurituloisia suomalaisia, jotka syystä tai toisesta eivät maksa veroja suomeen. Nyt listalla oleville verokuninkaille ja –kuningattarille voi vain nostaa hattua. Hienosti tehty, teitä me tarvitsemme!

Kireä verotus vie työpaikat

Emme me suomalaiset veroja inhoa. Itse asiassa useimmiten arvostamme veroja joiden avulla ylläpidämme hyvinvointiyhteiskuntaamme. Mutta haluammeko edelleen jatkaa veronkorotusten tietä? Uskommeko, että korottamalla veroja kannustamme yrittäjyyteen ja työn tekemiseen? Vai haluamme, että työn tekeminen ja yrittäjyys on oikeasti houkuttelevaa? 

Tällä hetkellä verokiila, eli työnantajan työvoimakustannusten ja työntekijän nettotulon välinen erotus, on liian suuri. Veronmaksajain keskusliiton selvityksen mukaan 40 700 euron vuosiansioilla vuonna 2013 palkkaverokiila oli 43,6 % ja reilun 132 200 euron ansioilla 56,7 %. Yhteiskuntamme ylläpitämiseen menee siis noin puolet työpanoksesta. 

Palkkaveroa tulee keventää ja työnantajalta perittäviä palkkasidonnaisia maksuja pyrkiä alentamaan. Nykyisessä taloussuhdanteessa jo tilapäinen palkkasidonnaisten maksujen alentaminen voisi olla tehokkainta elvytystä.  Tarvitsemme kuitenkin lisää työpaikkoja juuri yksityiselle sektorille. Elvyttäminen velkarahalla valtion tai kuntien investointeja lisäämällä ei ole ratkaisu. Uudet työpaikat yksityisellä sektorilla parantavat tehokkaasti julkista taloutta lisäämällä verotuloja ja vähentämällä erilaisia maksettuja sosiaalitukia. 

Yksinyrittäjien määrä on lisääntynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana noin 40 000:lla, kun työnantajana toimivien yritysten määrä taas on pysynyt ennallaan. Tämä on suoraa seurausta siitä, että työllistäminen on kallista ja tässä taloudellisessa tilanteessa iso riski. Tekemätöntä työtä löytyy, mutta maksajia on vähän. Työ- ja elinkeinoministerin tavoite on 200 000 uutta työpaikkaa yksityiselle sektorille vuoteen 2019 mennessä. 

Veropohjan tulee olla laaja, jotta veronluentoisia maksuja voidaan pitää maltillisina. Julkisia menoja on karsittava tehostamalla toimintaa ja annettava myös yksityisille yrityksille mahdollisuus innovoida ja tuottaa palveluita laadukkaasti ja tehokkaasti. 

Meidän on oltava edelläkävijöitä osaamisen, kyvykkyyden ja innovaatioiden kehittämisessä sekä mahdollisuuksiin tarttumisessa. Työpaikkoja pitäisi syntyä erityisesti korkeamman tuottavuuden aloille.  Siksi työn ja yrittämisen pitää olla aina kannustavaa ja mahdollisuuksia luovaa. Työn hinnan on myös oltava sellainen, että se mahdollistaa kilpailukykyisen hinnoittelun. 

#carita2015

Uudenmaan Kokoomus asetti ehdokkaat ensi kevään eduskuntavaaleihin tänään 3.9. Minulla on ilo saada olla mukana ehdokkaiden joukossa. Olen todella innostunut ehdokkuudestani ja lähden nyt täysillä tekemään kampanjaa. Tällaisessa työhaastattelussa en olekaan ennen ollut.   

Olen työurani aikana usein astunut omasta mielestäni liian suuriin saappaisiin. Kuitenkin jokaisen haasteen olen selvittänyt ja vaikeistakin paikoista selvinnyt. Nyt on edessä uusi iso haaste. 

Politiikkaan hurahdin vasta lasteni syntymän jälkeen kun lähdin yrittäjäksi ja huomasin, että on monia epäkohtia joihin pitäisi vaikuttaa. Vuonna 2013 pääsin kunnallisvaaleissa läpi asetuttuani ensimmäistä kertaa ehdolle. Kunta-asiat ovat lähimpänä ihmisen arkea ja se oli luonteva ensimmäinen vaikutuskanava. Maailma kuitenkin muuttuu kovaa vauhtia. Pääkaupunkiseudulle tulee metropolihallinto, sote-uudistus tuo isoja muutoksia ja talouden ja ulkopolitiikan tilanne on todella huolestuttava. Haluan olla mukana vaikuttamassa meidän ja erityisesti lastemme elämään vaikuttaviin suuriin päätöksiin. Siksi olen ehdokas. 

#Carita2015

Politiikka kuuluu jokaiselle

Wikipedian määritelmän mukaan yleiskielessä sanalla politiikka ”tarkoitetaan usein johonkin tiettyyn kokonaisnäkemykseen tai aatteeseen pohjautuvaa toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan valtiollisiin, valtioiden välisiin tai yhteiskunnallisiin asioihin tai jolla hoidetaan niitä.”

Nämä asiat ovat niitä, jotka jollain lailla koskettavat meitä kaikkia. Peruskoulu, terveydenhuolto, teiden kunnossapito ja vanhustenhoito on palveluja, joita meistä jokainen on käyttänyt tai joskus tulee käyttämään. Siksi ei ole samantekevää miten niistä asioista päätetään ja ketkä niistä päättävät.

Yhteydenpito oman alueen päättäjiin tai kansanedustajiin, on parasta politiikkaa. Kaupunginvaltuutettuna olen huomannut, että on paljon asioita, jotka ovat tulleet tietooni aktiivisten kuntalaisten kautta. Useimmiten on kysymys epäkohdista, joihin halutaan muutosta tai jostain uudesta palvelusta omalle alueelle. Monesti poliittiset puolueet osallistuvat myös alueen asukas- tai toritapahtumiin. Näissä tilaisuuksissa on helpointa lähestyä päättäjiä.

Asioita ei muuteta nopeasti eikä muutoksia saa yksin aikaiseksi, mutta muutos on mahdollista. Ole siis aktiivinen ja tee aloite tai ota minuun yhteyttä.  

Onko irtisanominen todella liian helppoa ja halpaa?

Ammattiliitto Pron puheenjohtaja otti tänään kantaa Microsoftin ja Broadcomin irtisanomisiin todeten, että irtisanominen on Suomessa liian helppoa ja halpaa.

En oikein ymmärrä tuon lauseen logiikkaa. Eihän yksikään yritys sano työntekijöitä irti jos toiminta on kannattavaa ja työntekijöitä tarvitaan. Ei irtisanominen ole yhdenkään yrityksen tavoite. Päinvastoin työllistävät yritykset pääsääntöisesti hakevat aina jonkinlaista kasvua. Joko halutaan kasvaa maantieteellisesti uusille alueille tai liiketoiminnallisesti uusille sektoreille tai sitten halutaan vain ylläpitää maltillista kasvua tulevaisuuden kannattavuuden takaamiseksi. Stabiilia, pysyvää tilannetta on aika harvoin.

Valitettavasti Suomessa työvoimakustannukset ovat niin korkeat, että henkilökuntaa vähentämällä tehdään useimmiten suurimmat säästöt. Työn sivukulut kuten eläke- ja muut vakuutusmaksut, sairaus-, vuosi- ja vanhempainlomat, pekkasvapaat sekä lomarahat ovat jokaista maksettua euroa kohden keskimäärin 0,70 euroa. Koska verotus on kova ja asumis- ja elinkustannukset korkeat, on palkatkin sen mukaiset. Kustannukset näkyvät suoraan tuotteiden ja palvelujen hinnoissa ja Suomen kilpailukyvyssä. Pron puheenjohtaja vaatii, että yritykset osallistuvat muualle Suomeen muuttavien työntekijöiden muuttokustannuksiin. Senkin kulun maksaa kuitenkin välillisesti joko asiakkaat tai työntekijät. Koska yrityksellä on tietty tuottotavoite, tarkoittaa irtisanomisesta aiheutuvien kulujen lisääntyminen sitä, että irtisanottavien määrä kasvaa. Mikäli irtisanominen olisi vielä kalliimpaa kuin nyt, olisi irtisanottavien määrä jatkossa suurempi tai kannattavuuden heikkenemiseen reagoitaisiin vielä entistäkin nopeammin. Mikäli irtisanominen olisi vielä vaikeampaa kuin nyt, vaarantaisi se kaikkien yrityksen työntekijöiden työpaikat. Tappiota tekevä yritys ei pitkään palkkoja maksa. Yksilölle pitkittynyt työttömyys on aina tragedia. Eikä ole kenenkään etu, että noin suuri määrä kuten nyt Oulussa, jää yhtäaikaisesti ja yhtäkkiä työttömäksi. Töitä ei varmasti ole helppo löytää, kaikki eivät halua yrittäjäksi ja monella on asunto ja perhe Oulussa, joten uuden työn perässäkin muuttaminen on vaikeaa. Työttömyys aiheuttaa kaupungille isot kustannukset ja sitä kautta muille kuntalaisille korkeampia veroja tai heikkeneviä palveluja. Entäpä jos irtisanominen olisi helpompaa ja yrittäminen rahallisesti palkitsevaa? Uskaltaisiko yhä useampi kokeilla yrittäjyyttä ja jopa palkata työntekijöitä, vaikka tulevaisuuden tilauskanta olisi epävarma. Jos yrittäjyyden riskin vastapainona olisi mahdollisuus hyvään toimeentuloon, uskaltaisiko yhä useampi yrittää. Jos uuden työntekijän palkatessaan tietäisi, että työntekijän uskaltaa irtisanoa, mikäli yritystoiminnan tavoitteet ei toteudu, loisiko se lisää avoimia työpaikkoja. Tai jos työntekijän palkkaaminen ei olisi niin kallista, olisiko yhä useammalla työpaikka. Mitä enemmän työntekijän palkkaamiseen liittyy säädöksiä, rajoituksia, muun kuin työajan palkkoja, sanktioita ja velvollisuuksia, sitä vähemmän se kannustaa työllistämään. Siirrymme kohti työvoimavuokrauksen, yksinyrittäjien ja alihankinnan maailmaa. - 

Yle-vero

Kauppalehti kirjoitti (11.7.2014) yrittäjästä, joka oli ottanut heihin yhteyttä yle-veron johdosta. Yrittäjää harmitti kun kolmen miehen yritys, jonka liikevaihto on 900.000 euroa, joutuu maksamaan yle-veroa 1.880 euroa. Yrittäjän mielestä on kohtuutonta, että pienyritys maksaa Yle-veroa kaksi-kolmasosaa siitä, mitä suuret yritykset maksavat. Suurimmillaan Yle-vero on 3.000 euroa.

Laskin, että jos tuon pienyrityksen Yle-vero on 1.880 euroa, niin sen verotettava tulo on noin 550.000 euroa.  Se on muuten todella hyvin 900.000 euron liikevaihdolla. Yritys maksaa siis pelkästään yhteisöveroa tuosta tuloksesta tänä vuonna 110.000 euroa. Minä en olisi tuolla tulostasolla niin huolestunut juuri yle-veron määrästä, joka on vajaa 0,35% tuloksesta.

Toki on todella tärkeää pitää yrityksen kokonaisverorasitus kohtuullisella ja kannustavalla tasolla, mutta se ei ole tämän blogin aihe, vaan Yle-vero, joka on ainoa korvamerkitty vero. Yhteisöverolla (20% tuloksesta) sen sijaan rahoitetaan kaikkia muita yhteiskunnan menoja koulutuksesta, kirjastoihin ja sairaanhoitoon.

On kummallista, että Yle on se taho, johon on päätetty korvamerkitä vero. Sen kustannukset siis näemme suoraan omassa verotuksessamme. Sen sijaan on hankalampi nähdä sitä osuutta, mikä tuloistamme käytetään vaikka teiden kunnossapitoon tai työttömyyden kustannuksiin.

Lisäksi on kummallista, että yhteisöjen verotuksessa Yle-vero leikkautuu vajaan 900.000 euron kohdalla. Eli vaikka yhteisön tulos on yli 900.000, niin vero on kuitenkin aina maksimissaan 3.000 euroa. Yhteisöveroa taas maksetaan jokaisesta eurosta tasan 20%.

Mielestäni Yle pitäisi sisällyttää valtion budjettiin ja rahoittaa se sieltä, kuten kaikki muutkin valtion menot. Budjetissa päätetyllä määrärahalla Ylen olisi siten pärjättävä ja pyrittävä löytämään sellainen palvelu- ja laatutaso, joka tuolla määrärahalla on tehokkaasti saavutettavissa. 

Perhepäivähoitajat, katoava ammatti?

Kevään viimeisessä valtuuston kokouksessa oli käsiteltävänä Vantaan palveluverkkosuunnitelma vuosille

2014–2023. Keskustelua syntyi erityisesti yksityisistä päiväkodeista, sillä suunnitelmassa todetaan, että yksityisten päiväkotien määrää lisätään. Yksityisistä päiväkodeista oltiin montaa mieltä, varsinkin kun juuri oli Helsingin Sanomissa ollut juttu yksityisestä päiväkodista, josta oli erotettu lapsi hänen tarvitseman erityisen tuen vuoksi.
Yksityinen päivähoito on usein edullisempaa kuin kunnallinen päivähoito. Valtuuston keskusteluissa yritettiin löytää vastauksia siihen, että miksi näin on. Päivähoidossa on kuitenkin erityisen tarkat määräykset hoitajien lukumäärästä ja ammattitaidosta, eli niistä ei voi tinkiä. Vantaalla yksityinen päivähoito on reilut 10% edullisempaa kuin kunnallinen ja osittain tämä johtuu rakentamisvaiheessa syntyneistä kustannussäästöistä.

Säästöjä myös syntyy jos erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat kaikki kunnallisella puolella. Tämä ei mielestäni ole toivottavaa vaan kaupungin tulee edellyttää, että kaikilla lapsilla on yhtäläiset mahdollisuudet sekä kunnalliseen että yksityiseen päivähoitoon. Ratkaisu ei kuitenkaan ole se, että yksityisiä päiväkoteja ei olisi lainkaan. Kun yksityinen ja kunnallinen palveluntarjoaja toimivat rinnakkain saa kunta tärkeän vertailukelpoisen kumppanin ja innovatiivisen yrittäjän kehittämään toimialaa. Kustannustehokkuudesta on hyvä ottaa mallia. Laatu ei yksityisellä puolella ole yhtään huonompaa, nimittäin uskon, että päiväkoti-ikäisten vanhemmat ovat parhaita laaduntarkkailijoita. Jyväskylässä yksityiseen päivähoitoon on enemmän halukkaita kuin voidaan vastaanottaa.

Keskustelun lomassa tuli myös esille, että perhepäivähoitajia on aivan liian vähän. Vantaalla olisi paikka monelle uudelle perhepäivähoitajalle. Kaikki halukkaat oltaisiin valmiita rekrytoimaan. Miksi tuo työ ei kiinnosta?

Tässä lisätietoja toimimisesta perhepäivähoitajana Vantaalla
 

Emme tarvitse lisää hallintoa

Jatkuvasti lisääntyvät hallinnon määräykset ja valvonta sekä kasvava byrokratia ja virkamiesten määrä tuntuu närästävän kuntalaisia päivä päivältä yhä enemmän. Yksinkertaisetkin asiat on tehty vaikeiksi ja päätöksenteko on hidasta ja tapahtuu monessa eri tasossa. Kun kuntalainen tarvitsee apua tai hänen täytyy olla yhteydessä kunnan virkamieheen tai päättäjään, on usein oikean henkilön tai viraston löytäminen vaikeaa. Päätöksiä tehdään kunnassa ja kuntayhtymissä, lautakunnissa, työryhmissä ja liitoissa. Monesti samaa asiaa käsitellään useassa eri paikassa.

Juuri tehdyllä sote-ratkaisulla on suuri merkitys siihen, miten järjestämme kunnan palvelut. Metropolihallintoa ja kuntaliitoksia selvitettäessä on olennainen kysymys se, kuinka sirpaleiseksi haluamme luoda kuntalaisten arkeen vaikuttavat päätöksenjärjestelmät. Sote-ratkaisu vie noin puolet kunnan tehtävistä uudelle sote-alueelle. Julkisen liikenteen päätökset tehdään HSL:ssä, vesi- ja jätehuolto hoidetaan HSY:ssä ja maakuntakaavoitus ja aluekehitystehtävät Uudenmaan Liitossa. Tulevaisuudessa kunta hoitaisi varhaiskasvatuksen ja peruskoulutuksen ja metropolihallinto maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyvä kysymykset. Kaikissa näissä organisaatioissa on poliittisesti valitut valtuustot, hallitukset, lautakunnat tai muut päätöksentekoelimet. Onko tässä enää mitään järkeä?

Metropolihallintoa on perusteltu sanomalla, että seututason asiat ratkaistaisiin metropolitasolla ja lähipalvelut kunnissa. Tämän mukaan tulevaisuuden lähipalveluita olisivat siis enää päiväkodit, koulut ja puistot.

Päätöksentekoa ei pidä viedä enää yhtään kauemmas kuntalaisesta. Emme tarvitse enää yhtään lisää hallintoa. Päinvastoin meidän tulisi kehittää paikallista vaikuttamista ja purkaa monenkertaisia hallintorakenteita ja byrokratiaa. Metropolihallinto vie kehitystä väärään suuntaan. 

Monikulttuurinen viikko

Maanantain valtuustoa puhututti kovasti monikulttuurisuusohjelma. Vantaalla puhutaan tällä hetkellä 107 eri kieltä ja ennusteen mukaan vuoteen 2025 mennessä maahanmuuttajataustaisten osuus kasvaa yli 20 prosenttiin. Kansainvälisyys lisää kaupungin elinvoimaisuutta ja rikastuttaa elinkeinoelämää, mikäli osaamme hyödyntää maahanmuuttajien tietoja ja taitoja. Maahanmuuttajat eivät ole yksi homogeeninen ryhmä vaan hyvin eri taustaisia henkilöitä ja eri syistä Suomeen tulevia. Taitaa olla niin, että työ, opiskelu tai rakkaus, ovat suurimmat syyt maasta toiseen muuttoon. Kaikkien etu on, että maahanmuuttajat löytävät mahdollisimman pian itselleen työpaikan. Lue tästä puheenvuoroni valtuustossa.

Keskiviikkona pääsin esittelemään Vantaan Yrittäjien toimintaa Vantaan monikulttuurisuusasiain neuvottelukuntaan. Neuvottelukuntaa kiinnosti maahanmuuttajien mahdollisuudet lähteä yrittäjiksi ja tilaisuudessa oli myös Yrittäjien lisäksi esittelemässä toimintaansa YritysVantaa (ent. Vantaan Uusyrityskeskus), Helsingin seudun kauppakamari ja Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimisto. Lue tästä työryhmän jäsenen Jennifer Pajulan kommentti siitä, miten maahanmuuttajien yrittäjäinnostus pitäisi hyödyntää paremmin, vaikkei heillä täydellistä suomenkielen taitoa olisikaan.  

Torstaina ja perjantaina olikin vuorossa valtuuston strategiaseminaari Lahdessa. Sibeliustalo oli kaunis ja virikkeellinen ympäristö pohtia kaupungin palveluverkkoa, talouden tasapainottamista ja sitovia tavoitteita vuodelle 2015. Valitettavasti aurinkoinen torstaipäivä ja upea Vesijärven selkä eivät kuitenkaan hämärtäneet sitä ikävää tosiasiaa, että tämä ja ensi vuosi tulevat olemaan kaupungin taloudessa ikäviä vuosia. Verotulot ja valtionosuudet pienenevät, lainamäärä kasvaa ja lainojen korkomenot nousevat. Lisäksi kuntien velvollisuuksia lisätään ja sote-uudistuksen tuomat vaikutukset ovat vielä arvoitus.  Erityisesti työttömyyden kasvu pitäisi pitää kurissa, jotta meillä olisi mahdollisimman paljon veronmaksajia ja toisaalta mahdollisimman vähän työmarkkinatuen nostajia. Varsinkin kun pitkäaikaistyöttömyyden hoito ja työmarkkinatuen rahoitus siirtyy kunnille vuoden 2015 alusta.

Vantaa tekee hyvää työtä työttömyyden vähentämiseksi

Uudenmaan työttömyys kasvoi helmikuussa 19% viime vuoden vastaavasta ajasta. Nimenomaan Uudellamaalla on työttömyyden kasvu ollut voimakasta muuhun maahan verrattuna. Etenkin korkeasti koulutettujen työttömyys lisääntyy rajusti.

Korkeasti koulutettujen mahdollisuus löytää työtä tai mahdollisesti lähteä yrittäjäksi on kuitenkin mahdollista, vaikkakaan ei tänä päivänä helppoa. Sen sijaan erityisesti maahanmuuttajat, pitkäaikaistyöttömät, yli 50-vuotiaat ja vajaakuntoiset ovat monesti erittäin vaikeasti työllistyviä ryhmiä.

Vantaa on viime aikoina saanut positiivista julkisuutta työstään pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi. Kun viimeisen vuoden aikana on pitkäaikaistyöttömien määrä kasvanut Espoossa 76 % ja Helsingissä 45%, on se Vantaalla kasvanut ”vain” 14%. Vantaalla on pitkäaikaistyöttömiä tällä hetkellä hieman yli 3000. Alle 25-vuotiaiden työttömien määrä on kasvanut vajaa 10% (Espoossa 30% ja Helsingissä 18%) viimeisen vuoden aikana. Alle 25-vuotiaita työttömiä Vantaalla on reilut 1200.

Vantaalla on käynnissä useita hankkeita, joiden avulla pyritään vaikuttamaan työllistymiseen, työpaikan löytymiseen ja näin ollen työttömyyden vähentämiseen. Aikuisille pitkäaikaistyöttömille tarkoitettu Työraide-työllistämisohjelma on toiminut reilun vuoden ajan. Vuoden 2013 aikana Työraide on ohjannut vajaa tuhat pitkäaikaistyötöntä työttömyysstatukselta pois. Suurin osa on päässyt kuntouttavaan työtoimintaan ja työkokeiluun. Reilut 20% on työllistynyt yksityiselle sektorille tai Vantaan Kaupungille.    

Meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että moni ihminen tarvitsee todellista apua ja tukea työn etsimiseen ja työn hakemiseen. On nuoria, jotka eivät saa kotoaan työn hakemisen mallia tai toisaalta on henkilöitä, jotka ovat kymmeniä vuosia työskennelleet saman työnantajan palveluksessa. Jos yhtäkkiä joutuu työttömäksi, ei työn hakeminen olekaan niin helppoa.

Vantaalla toimii Työraiteen lisäksi  Petra-hanke, joka on suunnattu nuorille ja Kokemus esiin 50+ -hanke, joka taas auttaa iäkkäämpiä ihmisiä työnhaussa. Lisäksi maahanmuuttajille on oma työhönvalmentaja.

Kaikkien etu on, että mahdollisimman moni saisi töitä. Kaupunki ei voi kuitenkaan itse luoda työpaikkoja vaan kaupungin päätehtävä työllistämisessä on varmistaa, että yrityksillä on hyvät edellytykset toimia, jotta työpaikkoja syntyy yrityksiin. Erilaiset tuet helpottavat uuden henkilön palkkaamista. Palkkatuet madaltavat työllistämisen kynnystä ja aikaistavat työllistämisen mahdollisuutta. Vantaalaisella yrityksellä joka palkkaa vantaalaisen pitkäaikaistyöttömän, on tänä vuonna mahdollista saada 500 euroa kuukaudessa ns. Vantaa-lisää te-toimiston myöntämän palkkatuen lisäksi.

Vantaan elinvoimaohjelma toivottavasti edistää työpaikkojen syntymistä. Toivosin myös valtakunnantasolla päätöksiä, jotka helpottaisivat työllistämistä ja pienentäisivät työntekijän palkkaamiseen liittyviä riskejä.

Työtä, työtä ja työtä

Olen toiminut nyt noin vuoden ajan Vantaan Työraide ohjausryhmän jäsenenä Vantaan Yrittäjien edustajana. Työraide on osa valtakunnallista hanketta, jonka Työ- ja elinkeinoministeriö on käynnistänyt pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi. Työnhakija saa Työraiteelta kokonaisvaltaista ohjausta työnhakuun liittyen ja yrityksille Työraide tarjoaa sopivia työntekijöitä ja työharjoittelijoita.

Työraiteen kautta on reilun vuoden aikana tavoitettu jo yli 1100 pitkäaikaistyötöntä. Jokaisella Työraiteen asiakkaalla on oma palveluohjaaja joka ohjaa asiakasta työelämään, mutta tarvittaessa myös erilaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin. Työraiteen kautta on mahdollista löytää myös kuntouttavaa työtoimintaa.

Pitkäaikaistyöttömien tuntuu olevan muita työttömiä vaikeampi löytää töitä. Siksi tein oman ensimmäisen valtuustoaloitteeni siitä, että pitkäaikaistyötön saisi tukea yritystoiminnan aloittamiseen saman verran kuin tukea myönnetään yritys palkatessaan pitkäaikaistyötttömän.

VALTUUSTOALOITE
Vantaan Kaupunki myöntää järjestöille ja yrityksille työllistämistukea 300 euroa kuukaudessa (12 kk ajan). Tuen tarkoituksena on parantaa järjestöjen ja yritysten edellytyksiä palkata vantaalaisia pitkäaikaistyöttömiä. Avustusta voivat saada järjestöt ja yritykset, jotka työllistävät vantaalaisen työttömän, jolle työvoimatoimisto on myöntänyt työttömien palkkaamisen käytettävää palkkatukea valtion työllisyysrahoista.
Vantaa-lisä voisi toimia kannustimena myös itsensä työllistämiseen eli yrittäjäksi ryhtymiseen. Mikäli pitkäaikaistyötön ryhtyy yrittäjäksi tai elinkeinoharjoittajaksi hän poistuu työttömyysturvan piiristä ja näin ollen Vantaa-lisä toisi lisäturvaa yritystoiminnan alkuvaiheisiin.
Vantaa-lisän myöntämisen edellytyksenä olisi, että toiminnan edellytykset olisi tutkittu TE-toimistossa tai Uusyrityskeskuksessa eli henkilöllä olisi riittävät valmiudet aiottuun yritystoimintaan ja mahdollisuudet jatkuvaan kannattavaan toimintaan.
Kunta maksaa osan pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuesta, joten Vantaa-lisän myöntäminen yrittäjäksi ryhtyvälle ei lisää kustannuksia, sillä samanaikaisesti kyseisen henkilön työmarkkinatuen maksaminen päättyy. 

Joulu ja miniloma lähestyy

Loppuvuosi on ollut melko kiireinen ja nyt joulustressikin uhkaa yllättää. Pyrin sitä välttämään sillä, että en tee joulusiivousta vaan ihan normaalin viikonloppusiivouksen. Lisäksi tilasin osan joululahjoista netistä ja siten vältin pahimpia kauppakeskusruuhkia. Vietämme joulua perheen kanssa appivanhempien luona Kangasniemellä, joten pääsen ruoanlaitossakin tänä vuonna vähällä.

Töitä ja luottamustehtäviä sen sijaan on riittänyt, mutta niissäkin joululoma on tulossa. Valtuustolla on viimeinen kokous maanantaina 16.12. ja töissäkin jouluaatosta loppuvuoteen on melko rauhallista niinä muutamana arkipäivänä joita pyhien välille sattuu.

Toivon, että sinunkin joulusi on rauhallinen ja lämmin!!

Ajatuksia asunnottomuudesta

Osallistuin torstaina Vahti ry:n (Vantaan Asunnottomien Hyvinvoinnin Tuki ry) järjestämään Asunnottomien yön elokuvailtaan ja paneelikeskusteluun. Laurea-ammattikorkeakoulun ja Stadin ammattiopiston opiskelijat olivat toteuttaneet kaksi lyhytelokuvaa asunnottomuudesta. Ensimmäisessä elokuvassa asunnottomuudestaan kertoi mieshenkilö, joka syöpään sairastuttuaan oli menettänyt työnsä. Rahattomuus ja sairaus oli johtanut alkoholin liikakäyttöön ja lopulta avioeroon ja asunnottomuuteen.  Toisessa elokuvassa nuori opiskelijanainen kertoi eläneensä ystävien ja tuttavien nurkissa, koska hänelle ei yksinkertaisesti löytynyt kohtuuhintaista vuokra-asuntoa.

Elokuvan jälkeiseen paneeliin osallistui puolueiden edustajien lisäksi kaupungin ja erilaisten järjestöjen edustajia. Paneelissa istui myös kolme asunnottomuuden asiantuntijaa, eli pitkään asunnottomana ollutta nuorta. Asunnottomuuden taustasyinä oli mm. vammaisuutta, vanhempien mielenterveysongelmia ja vaikeuksia selviytyä vuokranmaksusta. Nuoret olivat yöpyneet pitkiä aikoja (siis jopa vuosia) ystävien ja sukulaisten luona, rappukäytävissä, asuntoloissa ja jopa roskiksissa.

Pääkaupunkiseudulla yli 40.000 kotitaloutta jonottaa kohtuuhintaista vuokra-asuntoa.
Vantaalla oli vuonna 2010 yhteensä 540 asunnotonta yksityishenkilöä, joista 114 oli pitkäaikaisasunnottomia.
Joka neljäs ilman vakinaista asuntoa elävistä on alle 25-vuotiaita.


Kun asuntoa ei ole, ei ole osoitettakaan. Tällöin työpaikankin löytäminen on usein mahdotonta. Rahattomuus ja elämä ilman tukikohtaa, johtaa usein päihteiden käyttöön, masennukseen ja muihin terveysongelmiin.

Pääkaupunkiseudulla asunnottomuuden suurin syy on selkeästi kohtuuhintaisten asuntojen puute. Meillä on kuitenkin vakavaraisia rakennusyhtiöitä ja satoja rakennusmiehiä vailla työtä. Asuntorakentamista pitäisi siis vauhdittaa kaikin keinoin. Tarjonnan lisääminen alentaa väistämättä vuokra-asuntojen asumisen hintaa. Nykyisin valtio tukee vuokra-asuntotuotantoa korkotukijärjestelmällä, jossa kuitenkin on 40 vuoden rajoitukset asuntojen käyttötarkoitukseen ja vuokranmääritykseen. Rakennusliiton mukaan määräaika pitäisi tiputtaa 20 vuoteen, jotta rakentaminen olisi kannattavaa ja houkuttaisi yksityisiä rakennuttajia. Vuosien 2009-2010 voimassa olleen korkotukimallin aikana saatiin alulle yhteensä 7.400 asuntoa, joista 2/3 rakennettiin pääkaupunkiseudulle . Tässä välimallissa ei ollut vuokraan ja asukasvalintaan liittyviä rajoituksia. Jos yksityisellä sektorilla on rahaa, niin miksi sitä ei korkotukijärjestelmää kehittämällä kannusteta rakentamaan.

Vantaa hoitaa asunnottomuutta omalta osaltaan ylläpitämällä kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa VAV Asunnot Oy:ssä. Vantaan asunto-ohjelman mukaan Vantaa rakennuttaa 2000 asuntoa vuosittain ja näistä 400 asuntoa on valtion tuella tuotettuja vuokra-asuntoja.

Rakennuttamisen ohella kaupungin tärkeä tehtävä on hoitaa sosiaalista työtä, jossa nuori tai asunnoton saa apua. Monesti asunnon etsimisen lisäksi asunnoton tarvitsee apua muihinkin ongelmiin. Yhteistyö kaupungin eri tahojen välillä on siis erityisen tärkeää. Asunnottomalla ei ole voimia tai resursseja juosta luukulta luukulle. Talouden hallintaan, velkaneuvontaan, päihdeongelmiin, lasten päivähoitoon, terveysongelmiin ja moniin muihin kysymyksiin pitäisi löytyä apua helposti. Viranomaisten tiedonvaihtoa ja välittämistä yksilöstä kokonaisuutena pitää tehostaa.

Ilola-Kylmäojan asukastilaisuus

Tervetuloa Ilola-Kylmäojan asukastilaisuuteen tiistaina 8.10.2013 Ilolan koululle.

Itä-Vantaan Kokoomusnaiset järjestää asukastilaisuuden tiistaina 8.10.2013 klo 18.00 alkaen Ilolan koulun ruokasalissa (Epinkoskentie 5, 01390 Vantaa)

Tilaisuudessa maankäyttö- ja ympäristötoimen apulaiskaupunginjohtaja Juha-Veikko Nikulainen esittelee Ilolan koulun lisärakennuksen suunnitelmaa ja aikataulua sekä kertoo Kehäradan ja Leinelän aseman valmistumisesta.

Kaupungin katusuunnittelija vastaa asukkaiden kysymyksiin alueen katutöistä ja kunnossapitosuunnitelmista. Paikalla on myös luottamushenkilöitä.

Vaikeat säästöpäätökset

Vantaan Kokoomuksella oli tänä viikonloppuna teltta sekä Hakunilapäivillä että Korson maalaismarkkinoilla. Olin molemmilla teltoilla ja ehdottomasti enemmän ja kiihkeämmin keskusteltiin Hakunilassa tulevista säästöpäätöksistä. Hevoshaan koulua ja Tuomelan koulua suunnitellaan lakkautettavaksi ja Hevoshakaa puolustettiin Hakunilassa voimakkaasti.

Viime torstaina valtuuston iltakoulussa saimme todella kattavan selvityksen opetustoimeen suunniteltavista säästöistä ja niiden perusteista. Perusopetuksen tavoitteena on löytää sellaisia ratkaisuja että vuosien 2014-2016 saavutetaan säästöt joiden vaikutus on 5 miljoonaa euroa vuosittain. Perusopetuksessa henkilöstökulut on 59%, vuokra 22% ja palvelujen ostot (siivous, ruoka ja kouluisännät) 16% (nämä yhteensä 97%). Jos siis viiden miljoonan euron säästöihin pitää päästä, monia vaihtoehtoja säästökohteista ei ole.

Jo elokuussa 2012 sivistystoimi on aloittanut laajan ja perusteellisen tilatarkastelun, koska opetuskuluista ei haluttu lähteä säästämään. Opetustoimi on siis selvittänyt

-          kaikkien koulutilojen käyttöasteen
-          koulujen maksimioppilasmäärät
-          onko mahdollista saada kasvava oppilasmäärä 2010-luvulla mahtumaan olemassa oleviin kouluihin
-          onko joillakin alueilla mahdollista luopua joistakin koulukiinteistöistä ja
-          voidaanko luopumisella välttää perusparannuksia.

Valtuuston iltakoulussa kuulemiemme selvitysten perusteella nyt esittelyssä olevat säästötoimenpiteet kuulostavat vähiten huonoilta ratkaisuilta. Tunnetasolla koulujen lakkauttaminen on kuitenkin aina väärä päätös. Varsinkin jos ne kohdistuvat omaan lähiympäristöön tai lähipiiriin niiden merkitys on suuri. Koulu merkitsee myös muuta kuin opetusta, se on osa yhteisöä.

Valtuusto päättää asiasta 10.10. joten tässä on vielä hetki aikaa yrittää kääntää kaikki kivet, jotta kipeät säästöpäätökset voi tehdä sillä varmuudella, että on varmasti tietoinen päätöksen vaikutuksista.

Lapsen hoito on velvollisuus, ei oikeus

Hallitus teki monta päätöstä ja muutosta ensi vuoden budjettiesityksestä päättäessään. Suurinta keskustelua on mielestäni aiheuttanut subjektiivisen päivähoidon rajoittaminen sekä kodinhoitotuen jakaminen äidille ja isälle.

Päätösten vastustajien perustelut ovat olleet melko usein ristiriitaisia riippuen siitä, kummasta säästökohteesta puhutaan. Joskus todetaan, että pienen lapsen paras paikka on kotona ja toisinaan taas, että lapsella pitää olla oikeus päivähoitoon oppiakseen sosiaalisia taitoja. Myös perheiden oikeutta päättää perheen asioista ja lapsen hoidosta, on peräänkuulutettu hyvinkin voimakkaasti.

Olen samaa mieltä siitä, että perheet tuntevat useimmiten parhaiten oman tilanteensa. Voi olla kuitenkin, että jopa perheen sisällä, isällä ja äidillä, saattaa olla erilainen käsitys siitä, mikä on lapsen tai perheen parhaaksi. Eniten minua hämmästyttää se, että 95 %:ssa perheistä on tähän asti oltu sitä mieltä, että äiti on paras hoitaja lapselle. Nimittäin tähän asti vain 5,5 % kotihoidontuen saajista on ollut isiä. Tai sitten 95 %:ssa perheistä isä ansaitsee huomattavasti paremmin kuin äiti. Keskusteluissa suurimpana syynä äitien kotiin jäämiselle, on esitetty perheen taloudellista näkökulmaa.

Myös yrittäjäisien mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle on epäilty. Se on totta. Yrittäjän voi olla erittäin vaikeata jäädä hoitovapaalle. Mutta miten ne yrittäjä-äidit pärjäävät? Väitän, että useimmiten yrittäjä-äiti on yksinyrittäjä ja yrittäjäisällä on työntekijöitä. Kun on työntekijöitä ja yrityksellä kokoa, on vastuun delegoiminen hiukan helpompaa. Useimmiten kun lapsi syntyy, äidin on tehtävä ratkaisut lapsen etu edellä. Tällaista ratkaisua voi odottaa myös isiltä.

Yleinen päivähoito-oikeus on aikoinaan luotu, jotta äidit pääsisivät töihin. Kodinhoitotuen jakamisella pyritään samaan vaikutukseen. Näin edistetään miesten ja naisten tasa-arvoa työmarkkinoilla. Pitkät poissaolot vaikeuttavat naisten työllistymistä ja heikentävät ura- ja palkkakehitystä sekä eläkekertymää.

Arvonlisäveron alarajahuojennus

Suomen Pienyrittäjät on tehnyt aloitteen arvonlisäveron alarajahuojennuksen rajojen nostosta. Termi on kamala, mutta siis tarkoittaa rajaa jonka kohdalla yrittäjä tai yritys on arvonlisäverovelvollinen. Tällä hetkellä raja on 8.500 euroa. Mielestäni yritystoiminta, jossa myyntitulot jää alle 10.000 euron, on enemmän harrastustoimintaa kuin yrittämistä jolla yrittäjän olisi tarkoitus elättää itsensä. Tällä hetkellä siis rajan tarkoitus on helpottaa sivutoimista yrittämistä.

Arvonlisävero on kulutusvero jonka lopullinen maksaja on kuluttaja. 24 prosentin arvonlisävero on ongelmallinen useille pienille palvelusektorilla toimiville yrityksille. Palveluyrityksillä on arvonlisäverotuksessa vain vähän vähennyskelpoisia hankintoja, minkä vuoksi arvonlisävero kohdistuu näissä suhteellisesti voimakkaammin työhön kuin teollisissa yrityksissä. Suomessa työn hinta on jo ennestään korkea, joten palvelujen hinta kohoaa usein lopulliselle palvelun kuluttajalle liian korkeaksi. Korkea arvonlisäverokanta vaikuttaa myös käsityönä valmistettujen uniikkituotteiden kysyntään ja sillä on pienissä palveluyrityksissä työllisyyttä heikentäviä vaikutuksia. Arvonlisäveron korotus koskettaa valitettavan usein naisvaltaisilla aloilla toimivia yrittäjiä. Palvelut tulevat olemaan yksi eniten työllistävä ala tulevaisuudessa ja siksi pienten palvelualan yritysten toimintaa ja itsensä työllistämistä yrittäjänä tulisi helpottaa.

Arvonlisäverotuksessa on nykyisin käytössä veroa osittain huojentava alarajahuojennus, jonka vaikutus lakkaa liikevaihdon ylittäessä 22 500 euroa. Huojennuksen vaikutusalueen laajentaminen toisi arvonlisäverotukseen joustoa matalilla tulotasoilla. Arvonlisäveron alarajahuojennuksen YLÄrajaa tulisi korottaa 50 000 euron saakka.*  Näin yksinyrittäjillä ja pienillä yrityksillä hintoja rasittaisi ”oikeaa” arvonlisäverokantaa pienempi vero. Käsityöalan tuotteiden ja yksinyrittäjien palvelujen kysyntää ja siten niiden kannattavuutta saataisiin parannettua ilman erityisiä uusia tukirakenteita. Kosmetologeille, ompelijoille, entisöijille ja hyvinvointipalveluja tarjoaville yrittäjille riittäisi kysyntää, mikäli hinta saadaan pidettyä kohtuudessa. Rajan korottaminen helpottaisi byrokratiaa ja näin myös yrittämisen aloittamista. Näin vaikutettaisiin helposti ja nopeasti työllisyyteen.

* Suomen Pienyrittäjät ajavat arvonlisäverovelvollisuuden ALArajaa 50.000 euroon, eli huomattavasti suurempaa korotusta. Tällainen kertaraja ilman huojennusta voisi kuitenkin aiheuttaa kilpailun vääristymistä. 

Yrittämisen Esteitä

Muutama päivä sitten Kokoomuksen eduskuntaryhmän johtaja Petteri Orpo lupasi Kokoomuksen sitoutuvan kartoittamaan ja poistamaan kymmenen yrittäjyyden ja taloudellisen toimeliaisuuden pahinta estettä. Reilut kahdeksan vuotta yrittäjänä toimineena sekä saman ajan satojen yritysten taloushallintoa hoitaneena mieleeni tuli heti muutamia isompia ja pienempi asioita joilla yrittäjyyttä helpotetaan.

Tiedän, että osa näistä lähtee EU-lainsäädännöstä ja osaan näistä on ehkä mahdoton keksiä helpotusta, mutta listasin kuitenkin asioita jotka minun mielestäni kaipaavat muutosta tai jotka voitaisiin tehdä paljon helpommin. Otan mielelläni palautetta vastaan ja jatkan listaa muiden kokemusten perusteella.

1. Vanhempainvapaan kustannukset

• Pienyrittäjälle 2,5 päivän lomapalkka ja lomaraha äitiysloman ajalta on kohtuuton kustannusrasite, vaikka KELA korvaa siitä osa. Kaikki korvaukset pitäisi siirtää suoraan KELAn maksettavaksi.

2. Työllistämisen byrokratia

• Työntekijän palkasta pitää maksaa sivukuluja neljälle eri taholle. Kuukausittain pitää lähettää ilmoitus verottajalle ja eläkevakuutusyhtiölle sekä vuosittain neljään eri paikkaan. Pienyrittäjän palkanmaksua pitäisi helpottaa. Tämä vähentäisi varmasti myös yksittäisistä keikkahommista maksettavia pimeitä palkkoja.

3. Arvonlisäverolaki suhteettoman vaikea

• Kun arvonlisäverolakia viimeksi muutettiin, eräs konsultti totesi ”tämä on yrittäjän helvetti ja konsultin taivas”. Lain yksinkertaistamisen lisäksi EU-palvelukaupan raportoinnin pitäisi kulkea samanaikaisesti muun alv-raportoinnin kanssa.

4. Työllistämistukien hakemukset sähköisiksi

• Työllistämistukea haetaan ennen palkkaamista ja sen jälkeen kuukausittain täytetään kaksi lomaketta, joihin tulee melkein samat tiedot, jotka jo löytyvät palkkakuitista tai ovat TE-toimiston tiedossa. Siis aivan turhaa paperinpyörittämistä.

5. Työntekijän liittomaksujen hoitaminen pois työnantajalta

• Sen lisäksi, että työnantaja laskee ay-jäsenmaksun oikean suuruuden, tilittää sen liitolle ja raportoi maksut neljännesvuosittain, täytyy työttömyyskassoille pyydettäessä laatia erilliset palkkatodistukset ja selvittää työtekijän viikkotyöajat palkkoineen. Tämä voi olla yhden henkilön kohdalla useamman tunnin työ.

6. Anniskelun rajoituksia purettava

• Kahden ruokaravintolan terassin sijaitessa vierekkäin eri ravintoloista ruokansa ja juomansa tilaavat ystävykset eivät saa istua samassa pöydässä. Tämä on vain yksi esimerkki anniskelun rajoituksista, joihin kyllä helposti löydettäisiin järkevä ratkaisu.

7. Konsernitilinpäätös on liian raskas laatia

• Pienenkin yhtiön on laadittava konsernitilinpäätös, mikäli emoyhtiö jakaa osinkoa. Osingon riittävyys voitaisiin kuitenkin todeta maksukykyisyystestillä, kuten muidenkin osakeyhtiöiden osalta tehdään. Lisäksi konsernitilinpäätöksessä olevaa tietomäärää voitaisiin supistaa yksinkertaisesti vain sallimalla liittää tytäryhtiöiden tilinpäätökset liitteeksi.

8. Kauppojen aukioloaikojen rajoituksia purettava

• Monet erikoispyhät olisivat parasta myyntiaikaa, lisäksi turistit eivät osaa varautua esim. juhannuksen aukioloaikoihin. Myös erot eri paikkakuntien myöntämille erikoisluville voivat poiketa suuresti toisistaan.

9. Työttömän mahdollisuus vastaanottaa keikkatyötä

• Työttömän on mahdotonta ja kannattamatonta vastaanottaa keikkatyötä. Pelkästään sen selvittäminen, että miten satunnainen keikka vaikuttaa erilaisiin tukiin, on vaikeaa selvittää.

Jonkun mielestä tämä voi olla turhan valittamista. Yrittämiseenhän aina liittyy paljon paperityötä. Se on totta, mutta mitä enemmän aikaa menee paperin pyörittämiseen, sitä vähemmän aikaa on tuottavaan työhön ja sitä pienemmät mahdollisuudet on työllistää. Tulevaisuuden yritysmaailma koostuu yhä enenevässä määrin pienistä ja keskisuurista yrityksistä. Siksi lakimuutoksia, rajoituksia ja raportointivelvollisuuksia tulisi aina miettiä myös pienen yrittäjän näkökulmasta.

Ensisijaisesti on pyrittävä purkamaan työllistämisen esteitä.

Toki täytyy sanoa, että paljon on viime aikoina hyvääkin tapahtunut. Verottajalle kiitos verotilistä. Siihen kun vielä saisi lisättyä ennakkoverot, niin se jo hipoisi täydellisyyttä. Myös KELA:lle kiitos siitä, että sairaspäivärahahakemukset voi tehdä sähköisesti. Hakemus on myös yllättävän helppo täyttää, kunhan osaa valita oikean hakemuksen.

Arki on alkanut

Nyt on lomat pidetty ja arki alkanut. Sähköpostien määrästä huomaa, että muutkin ovat palailleet lomilta. Luottamustoimet myös alkoivat tämän päivän teknisen lautakunnan kokouksella. Kokouksen asialistalla oli mm. tarpeettomaksi muuttuneiden kiinteistöjen ja osakkeiden myynti, Kuusijärven päärakennuksen perusparannustyö, Kivistön alueella olevan aukion rakentamissuunnitelma, huoneistojen vuokraaminen VAV:lle sekä muutama katusuunnitelma.

Omalla asuinalueellani Ilolassa korotetaan Leikkitien ja Louhikkotien risteystä asukkaiden toivomuksesta. Leikkitietä ajaa bussit melko kovaa ja Louhikkotien kohdalla ajotie tulee kallion takaa suoraan suojatielle. Korotus toivottavasti laskee ajonopeuksia.

Lautakunta jätti yhden VAV:n vuokrasopimuksen hyväksymättä, sillä tuli ilmi, että tontti on 60-luvulla testamentattu kaupungille sillä ehdolla, että siihen rakennettavat asunnot osoitetaan vanhuksille. Nyt sosiaali- ja terveyslautakunta on osoittanut asunnot pitkäaikaisasunnottomille. Asunnottomuuden hoito on erityisen tärkeää, mutta lautakunta oli kuitenkin sitä mieltä, että testamentin tahtoa tulee noudattaa, joten asiasta haluttiin lisätietoa.

Huomenna aamulla on vuorossa Työraide työryhmän kokoontuminen, jossa olen jäsenenä. Työraide on osa valtakunnallista hanketta, jonka tavoitteena on pitkäaikaistyöttömyyden vähentäminen. Työnhakija saa Työraiteelta kokonaisvaltaista ohjausta työnhakuun liittyen.

Jos työttömyysastetta saataisiin pienennettyä yhdellä prosenttiyksiköllä eli noin 1000 työtöntä siirtyisi palkansaajaksi, parantaisi se kaupungin taloudellista asemaa arviolta 3-4 miljoonaa euroa vuositasolla.


Torstaina onkin sitten vuorossa valtuuston selostustilaisuus ja kyselytunti seuraavan maanantain valtuuston kokouksessa käsiteltävistä asioista.

Arki on siis todella alkanut.

Puheenvuoroni valtuuston kokouksessa 17.6.

Valtuusto päätti kokouksessaan 17.6. hyväksyä strategian vuosille 2013-2016. Strategian yhteydessä todettiin, että talouden tasapainottamis- ja velkaohjelman linjaukset ovat keskeinen lähtökohta taloussuunnitelman 2014–2017 laadinnalle. Velkaohjelman toteaminen aiheutti runsaasti keskustelua. Arvosteltiin mm. sitä, että uusi valtuusto joutuu hyväksymään ohjelman jonka edellinen valtuusto on päättänyt.

Talous- ja velkaohjelma on kuitenkin laadittu vuoden 2016 loppuun asti ja tämän kokoisessa kaupungissa pitää voida tehdä valtuustokauden ylittäviä päätöksiä. Vantaa on todella vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Koska lakisääteisistä palveluista on pakko pitää kiinni, ennaltaehkäisevät palvelut ovat ne ainoat joista on ylipäätänsä mahdollista säästää. Tämä on erittäin surullinen tosiasia. Siksi kaupungin pitää lisätä tuotavuutta eli tehostaa palveluja ja löytää lisää tuottoja. Kävin pitämässä puheenvuoron yrittäjyyden puolesta, jonka näen olevan yksi vahva keino lisätä verotuottoja.

”Vantaan Kaupungin strategian yhtenä mittarina pitäisi ehdottomasti olla ’Uusien perustettujen yritysten lukumäärä’.

Vantaan Uusyrityskeskuksen kautta perustetaan vuosittain yhteensä noin 300 uutta yritystä ja näiden yritysten kautta työllistyy vuosittain vajaa 500 henkilöä.

Tämän päivän työmarkkinat muuttuvat voimakkaasti ja tulevaisuudessa pk-yritysten määrä tulee yhä kasvamaan. Kaikki uudet työpaikat ovat myös viime vuosikymmenellä pääosin syntyneet pk-yrityksiin. Yrittäjyyttä ja yrityksen perustamista pitäisi siis tukea voimakkaammin. Mikäli työnhakija ei löydä töitä, on yrittäjyys yksi vaihtoehto. Toki se ei kaikille sovi eikä sitä voi keneltäkään velvoittaa, mutta yrittäjyyden tukeminen ja positiivisen yrittäjäilmapiirin luominen, tulee varmasti lisäämään työtä ja sitä kautta myös kaupungin verotuloja.

Lisäksi kannustan kaikkia kaupungin toimialoja ottamaan mahdollisimman pian käyttöön tarjouspalvelu.fi -  nettipalvelun. Tarjouspalvelu.fi tehostaa (alkuopettelun jälkeen) tarjouspyynnöistä tiedottamista ja saatujen tarjousten vertailua. Lisäksi se poistaa vajaita ja myöhässä tulevia tarjouksia, sillä palvelu estää tarjouksen lähettämisen mikäli joku tieto tai liite puuttuu. Tarjouspyyntö myös poistuu palvelusta kun määräaika tarjousten jättämiselle on umpeutunut.

Kaupungin tarjouspyyntöjen julkistaminen tällaisessa portaalissa, lisää myös Vantaalaisten pk-yritysten mahdollisuuksia tarjota palvelujaan kaupungille. Nykyisin osa hankintalain ulkopuolelle jäävistä tarjouspyynnöistä tehdään suoraan kontaktoimalla jo ennestään tunnettuja yrityksiä tai ostamalla ne isolta sopimustoimittajalta. Hankintamenettelyä olisi varmasti varaa tehostaa ja luoda siten markkinoita paikallisille pk-yrittäjille.

Monia hankintoja voitaisiin myös tehokkaammin jakaa pienempiin osiin. Tästä on hyvänä toimivana esimerkkinä iltapäiväkerhotoiminta, jossa palveluja ostetaan yhdistyksiltä, järjestöiltä, seurakunnilta ja yrityksiltä. Kaikkia iltapäiväkerhoja ei ole järkevää ostaa yhdeltä toimijalta kuten aika usein kaupungin palveluja ostetaan.

Hankintoja pilkkomalla kaupunki voisi ostaa pien- tai yksinyrittäjiltä esim. puheterapiapalveluja, tulkkipalveluita tai vanhusten kotihoitoa. Suomen markkinoille on tullut amerikkalainen vanhusten hoivapalveluja tarjoava yritys. Meillä varmasti löytyisi monta paikallista pienyrittäjää, joka voisi tarjota välittävää ja laadukasta kotihoivapalvelua.

Yrittäjyyttä tukemalla voisimme edistää vaikkapa vaikeasti työllistyvien maahanmuuttajanaisten yrittämisen mahdollisuuksia.”

Tarvitsemme vauvoja, mutta niiden kustannukset eivät kuulu työnantajille

Eräällä asiakkaallani, yrittäjäpariskunnalla, oli kaksi ulkopuolista työntekijää. Molemmat työntekijät olivat naisia ja sattuivat tulemaan raskaaksi melko samaan aikaan. Toinen heistä joutui olemaan raskautensa takia usein poissa töistä jo ennen äitiysloman alkua. Pieni yhtiö, joka teki palvelutyötä, oli hyvin haavoittuvainen, sillä poissaolevien työn joutui tekemään muut, jotta laskutusta saatiin sen verran, että kaikkien, myös poissaolevien, palkat saatiin maksettua. Yhtiön toimiala oli kilpailtu ja työstä saadut katteet melko matalat. Kahden työntekijän jääminen äitiyslomalle, äitiysloma-ajan palkat ja vanhempainvapaan ajalta ansaitun lomapalkan maksaminen vei yhtiön todellisiin maksuvaikeuksiin.  

Pienet yritykset ja varsinkin aloittavat yritykset, jotka vasta etsivät omaa asiakaskuntaansa, ovat kieltämättä alttiita kaikennäköisille tapahtumille. Yrittäjä tai työntekijä voi sairastua, palvelu tai tuote ei vastaa asiakkaiden odotuksia tai kustannukset ovatkin suunniteltua suuremmat. Toivoisin kuitenkin ettei työntekijän äitiys olisi yrityksessä riskitekijä.

Yrittäjänaisten keskusliitto on laskenut, että yksi vauva aiheuttaa äidin työnantajalle noin 12.000 euron kustannukset.

Yrittäjänaiset ovat tehneet aloitteen vanhemmuuden kustannusten tasaamisesta. Tavoitteena on, että vanhempainvapaista aiheutuvat kustannukset eivät kasautuisi äitien työnantajille. Onhan vauvoilla isätkin. Ja vauvat eivät taatusti kuulu firman piikkiin.

Äitien työnantajien lisäksi vanhemmuuden kustannusten epätasainen jakautuminen näkyy myös nuorten naisten työllistymisessä. Ylivoimaisesti eniten määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevistä on nuoria, alle 35-vuotiaita koulutettuja naisia (Akavan tutkimus).

Käy allekirjoittamassa aloite. Jo 122 kansanedustajaa on aloitteen takana.

Metropoli ja metropolin tulevaisuus

Valtuustossa oli tänään käsiteltävänä joukko isoja asioita tai ainakin sellaisia jotka aiheuttivat paljon keskustelua. Jo kokouskutsussa oli ilmoitettu, että iltapalaa tarjotaan kokouksen puolessa välin, joten odotettavissa oli, että kokous jatkuu yöhön asti.

Käsittelyssä oli keskustelua herättävät tilinpäätös vuodelta 2012, Bjursin alueen tilojen myynti valtiolle, asemakaavan muutoshakemus Kiiltomadonrantaan sekä viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä lausunto metropolialueen esiselvityksestä. Arvanette varmasti, että metropolin tulevaisuus oli näistä kaupunkilaisten tulevaisuuden kannalta merkittävin asia.

Pääkaupunkiseudulta on jo tehty selvitys jossa selvitettiin metropolialueella kolmea eri vaihtoehtoa.

Ensimmäinen selvityksen vaihtoehdoista oli suurkunnat ja sopimusyhteistyö. Toisena vaihtoehtona oli metropolihallinto ja neljä vahva peruskuntaa. Kolmas vaihtoehto oli vahva metropolihallinto ja vahvat peruskunnat. Tässä vaihtoehdossa siis Vantaa pysyisi itsenäisenä kaupunkina, mutta metropolihallinnon alaisuudessa.

Vantaan kaupunginhallitus esitti lausunnossaan neljää selvitystä:
-          metropolihallinto
-          kuntaliitos Keravan ja Tuusulan eteläosaan
-          kuntaliitos Keski-Uudenmaan kuntien kanssa
-          osakuntaliitokset Nurmijärven ja Tuusulan kanssa

Kokoomus ei kannata metropolihallintoa, koska se olisi uusi organisaatiotaso, joka rakennettaisiin kuntien yläpuolelle. Metropolihallinto lisäisi byrokratiaa, kasvattaisi kustannuksia ja toisi yhdet lisävaalit kun metropolivaltuustoon valittaisiin edustajat. Asuntopolitiikka, elinkeinopolitiikka ja toisen asteen koulutus siirtyisi metropolihallinnolle.

Päätöksenteon pitää pysyä lähellä kuntalaista.

En keksi syitä, miksi kunnan yläpuolle pitäisi rakentaa vielä yksi ylimääräinen organisaatio. Päinvastoin, kuntien lähidemokratiaa pitäisi kehittää. Kalliin metropolihallinnon sijaan ne rahat pitäisi käyttää koulujen johtokuntien kaltaisiin kuntalaisista koottaviin elimiin, joissa päätetään kuntapalveluista.

Meillä on jo tällä hetkellä HSL, HSY ja Uudenmaan Liitto joissa päätetään monista kuntalaisia koskevista asioista. Mihin tarvitsemme metropolihallintoa? Tarvitsemme järkevämpi kuntarajoja ja kuntalaisille mahdollisuuden osallistua oman asuinympäristönsä ja käyttämiensä palveujen kehittämiseen. 

Vantaan hyvinvointiohjelmat

Vantaan Kaupungilla on monta hyvää ohjelmaa menossa mitä tavallinen kuntalainen ei välttämättä edes huomaa. Valtuuston iltakoulun ohjelmassa torstaina oli Vantaan hyvinvointiohjelmien esittely.  

Vantaalla toteutetaan ja kehitetään tällä hetkellä monta hyvää hanketta joista esimerkkinä Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma HYVIS, Vantaan ikääntymispoliittinen ohjelma VIKSU sekä vammaispoliittinen ohjelma WAMPO.

HYVIS on tehty edistämään vantaalaisten lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia. Vuoden 2013 teemana tässä ohjelmassa on lapsiperheköyhyys. Tällä valtuustokaudella 2013-2016 HYVIKSEN hyvät teot ovat: hyvä terveys, yhdessä enemmän, vahva vanhemmuus, iloa harrastuksista ja sydämellä sitoutuen. Nämä viisi hyvää tekoa on valittu vantaalaisilta lapsilta, nuorilta ja vanhemmilta sekä Vantaan kaupungin työntekijöiltä ja kumppaneilta kootuista ehdotuksista. HYVIKSESTÄ löytyy lisää tietoa osoitteesta www.vantaanhyvis.fi

Tiesitkö muuten, että useissa nuorisotiloissa on kuntosali ja ohjattua liikuntaa.
Vantaalla on myös käynnissä kouluruokaan liittyvä palvelumuotohanke, jossa keskeisin ajatus on kuulla oppilaiden mielipiteitä kouluruokailusta. Koivukylän koulussa ruokalaympäristö muutettiin kokonaisuudessa viihtyisäksi tilaksi. Oppilaat ja koululaiset olivat mukana suunnittelussa.


VIKSUN visio vuodelle 2015 on " Vantaan ikääntyvä väestö on rikkaus. Meillä ikäihmiset elävät mielekästä elämää tavalla, josta muu maailma ottaa mallia." Lisätietoja tästä

Tiesitkö, että vanhusten kotihoitopalveluihin on saatu Vantaalla 80 vapaaehtoista henkilöä. Jos olet itse kiinnostunut vapaaehtoistyöstä käy tutustumassa http://vantaa.suurellasydamella.fi

WAMPOn eli vammaispoliittisen ohjelman viisi kärkiryhmää on

-          fyysinen esteettömyys,
-          palveluohjaus ja asiakaslähtöisyys,
-          oikeus koulutukseen, työhön ja mielekkääseen arkeen,
-          asuminen sekä
-          esteetön ajattelu ja elämänlaatu.

Näissä ryhmissä on yhteensä 56 konkreettista toimenpidettä erilaisten epäkohtien poistamiseksi. Ohjelma on käynnistynyt Vantaan Vammaisneuvoston aloitteesta jo vuonna 2008.  Lisätietoja tästä

Lisäksi on vielä AHVO, MOKSU ja turvallisuusohjelma.  AHVOn tavoitteena on edistää 25–64-vuotiaiden vantaalaisten hyvinvointia ja ehkäistä ylisukupolvisen huono-osaisuuden syntyä. Tavoitteena on sosiaalisesti eheä ja kestävä kaupunki. Lähde mukaan kehittämään AHVOa www.vantaa.fi/ahvo

MOKSU on monikulttuurisuusohjelma. Ohjelma on lakisääteinen ja tämä ohjelma sisältää kaupungin kotouttamiseen ja kieli- sekä kulttuurivähemmistöihin liittyvät linjaukset ja niiden toimenpiteet.

Tiesitkö, että Vantaalla kolmas sektori osallistuu niin aktiivisesti maahanmuuttajatoimintaan, että sitä kuulemma naapurikaupungit kadehtivat.

Valtiovarainministeriö ja Suomen Kuntaliitto valitsevat vuosittain julkisen sektorin parhaan käytännön. Tiesitkö, että tänä vuonna tuon palkinnon voitti Vantaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimialue. Toimialueella on mm. hyödynnetty erilaisia palautejärjestelmiä ja toteutettu tavoitteellista laatujohtamista.

Vantaan turvallisuusohjelman tavoitteena on pitää huolta Vantaalaisten turvallisuudesta. Mm. yhtenä suunnitelman tavoitteena on vähentää liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneiden määrää 25%:lla seuraavan neljän vuoden aikana.

Vantaan turvallisuusyhteistyö pyrkii ehkäisemään onnettomuuksia ja tapaturmia, lähiyhteisö- ja lähisuhdeväkivaltaa, häiriökäyttäytymistä sekä vahingontekoja ja ilkivaltaa. Lisäksi kiinnitetään huomiota ympäristöturvallisuuteen, kauppakeskusten ja joukkoliikenteen turvallisuuteen sekä liikenneturvallisuuteen. Lisätietoja tästä

Tiesitkö, että viime vuosina kuolemantapauksista 2700 on tapahtunut kotona tai vapaa-ajalla ja 35 työpaikalla (vuosikeskiarvo). Miehiä kuolee kaksi kertaa naisia enemmän. Onnettomuuksien, tapaturmien tai väkivallan seurauksena 2900 vantaalaista joutuu vuosittain sairaalahoitoon. Viikonloppuisin loukkaantuneista puolet on alkoholin vaikutuksen alaisena.

Valtuuston iltakoulu antoi kattavan tietopaketin Vantaan monista kuntalaisten hyvinvointiin tähtäävistä ohjelmista. Valitettavasti rahaa ja sitä myöten resursseja on vähän. Valtuustolla on vaikea kausi edessä kun näiden ohjelmien konkreettisia tekoja toteutetaan ja samalla talouden tasapainottamis- ja velkaohjelma painaa päälle. Kaupunkilaisten hyvinvoinnista tulee pitää huolta, mutta samalla kaupungin talous on saatava kuntoon, jotta myös lapsemme ja lapsenlapsemme voisivat tässä kaupungissa hyvin.

Pitkä kokous edessä

Normaalisti valtuuston kokousta edeltävällä viikolla on torstai-iltana järjestetty valtuuston kyselytunti. Tuon illan aikana valtuutetut voivat kysyä virkamiehiltä, niistä asioista, joista valtuuston kokouksessa päätetään. Tällä kertaa kyselytuntia ei ollut, joten kyselytunti järjestettiin ennen valtuuston kokousta.

Ennen kyselytuntia ja valtuuston kokousta kävi Pähkinärinteen nuoritalolta joukko nuoria luovuttamassa adressin valtuustoryhmien puheenjohtajille. Adressissa vastustettiin Pähkinärinteen nuorisotilan lakkauttamista. Nuorisotilassa käy parhaimmillaan 50-70 nuorta illassa, joten tila on suosittu ja ihan varmasti tarpeellinen. Suurena ongelmana on kaupungin taloustilanne ja viime vuoden lopulla hyväksytty talous- ja velkaohjelma. Velkaohjelmassa on jouduttu tekemään kipeitä säästöpäätöksiä. Tulemme varmasti jatkossa saamaan useita adresseja eri toimintoihin kohdistuvien säästötoimenpiteiden johdosta. Ongelmana on se, että jos jotain säästökohdetta ei noudateta, rahat pitää löytää jostain muualta. Nuorisotilan lakkauttaminen voi tuottaa ongelmia muulla ja näin se voi tulla maksamaan tulevaisuudessa enemmän kuin se mitä me nyt säästämme. Joten onko säästökohde järkevä?  Adressi tullaan käsittelemään vapaa-ajan lautakunnassa. Adressissa nuoret olivat esimerkillisesti ehdottaneet säästökohteita joihin he voivat itse vaikuttaa esim. siivoamalla tilat omin voimin.

Valtuuston kokouksessa käsiteltiin kaupungin henkilöstökertomusta ja puhetta syntyi kaupungin työntekijöiden sairauspoissaoloista, kesätyöpaikoista ja työllistämisestä. Ihmettelen kuitenkin jonkun valtuutetun ehdotusta siitä, että kaupungin pitäisi luoda kesätyöpaikkoja. Sehän vasta maksaisi. Kesätyöntekijöitä otetaan niihin paikkoihin joissa työntekijöitä tarvitaan. Kaupunki tukee nyt jo yrityksiä vantaalaisen nuoren työllistämisestä 300 eurolla.

Henkilökertomus nosti esille myös kommentteja siitä, että yhtiömuotoisessa kaupungin organisaatiossa henkilökunnalla olisi asiat ja työolot huonommin kuin kaupunkiin suorassa virkasuhteessa olevilla. En ymmärrä väitettä lainkaan. Ei ole olemassa hyviä ja huonoja työpaikkoja, on vain hyviä ja huonoja esimiehiä. Sekä yksityiseltä puolelta, että kaupungin ja valtionkin esimiehistä löytyy hyviä ja vähemmän hyviä. Yhtiömuotoisuus ei siihen vaikuta.

Keskustelujen lomassa valtuustossa kiersi kaksi aloitetta. En allekirjoittanut kumpaakaan. Mielestäni toisesta minulla ei ollut tarpeeksi tietoa ja toisen aloitteen ehdotus ei mielestäni ollut toimiva ongelman ratkaisemiseksi. Sinänsä kannatan molempia ajatuksia. Palaan aloitteisiin kun ne käsitellään valtuustossa. Toinen aloite koski erään tiepätkän sulkemista lasten turvallisen koulutien takaamiseksi ja toinen kaupungin hankintoja yhtiöiltä, jotka siirtävät tuloksensa erilaisin järjestelyin veroparatiiseihin.

Kokouksessa käsittelyssä olleet aloitteet ja niihin saadut vastaukset eivät herättäneet tällä kertaa keskustelua. Minusta aloitteiden kiertäminen valtuuston kokouksessa ei ole toimiva systeemi. Aloitteen sisältöön ei ehdi paneutua eikä aloitteen tekijältä ehdi kysyä lisätietoja.

Työllistämisen ja työn teettämisen pitäisi olla helpompaa

Jotain hyvää oli siinä, että Heidi Hautala erehtyi maksamaan pimeästi sekä siivoojalle että remonttimiehelle. Nimittäin nyt alkoi keskustelu siitä, miten vaikeata muutaman satasen maksaminen satunnaiselle työntekijälle on. Työntekijän palkkaamiseen liittyy valtava määrä selvitettäviä asioita. Näitä ovat ennakonpidätys, sosiaaliturvamaksu, eläkevakuutusmaksu, työttömyysvakuutusmaksu, tapaturmavakuutusmaksu, ryhmähenkivakuutusmaksu sekä lisäksi työehtosopimusten määräykset mm. lomakorvauksesta ja palkan määrästä.

Sen lisäksi, että maksaa rahaa työntekijälle, sitä pitää osata maksaa verottajalle, vakuutusyhtiöön ja työttömyysvakuutusrahastoon. Maksujen lisäksi pitää osata lähettää kausiveroilmoituksia ja vuosi-ilmoituksia. Kaikkiin näihin ilmoituksiin ja maksuihin liittyy erilaisia rajasummia, milloin pitää mitäkin maksaa, minkälaista vakuutusta ottaa ja milloin pitää mitäkin ilmoittaa. Kaikkiin ilmoituksiin ja maksuihin liittyy sanktiot, jollei noudata määräaikoja.

Televisiossa eräs toimittaja selvitti satunnaisen palkan maksamisen helppoutta ja totesi, että ”ei se nyt niin vaikeaa ole, mutta tietojen selvittämiseen meni yhden työpäivän verran”.

Verottaja on ansioituneesti kehittänyt palkka.fi – järjestelmää, joka hiukan helpottaa palkan maksamista. Tosin jo järjestelmään kirjautuminen aiheuttaa monelle ongelmia. Järjestelmä ei myöskään ohjeista tarpeeksi siitä, mitä kaikkea pitäisi osata selvittää.

Luulisi tämän päivän tiedoilla ja taidoilla olevan mahdollista kehittää sovellus, mihin kirjaudutaan verkkopankkitunnuksilla, ilmoitetaan työntekijän henkilötunnus ja pankkitilin numero sekä työtehtävän laatu ja työstä maksettava summa. Tämän jälkeen käyttäjän eli työn teettäjän tulisi vain hyväksyä maksu työntekijän tilille sekä kaikki työhän liittyvien sivukulujen maksu oikeille tahoille. Oikeat ilmoitukset lähtisivät automaattisesti eteenpäin ajallaan.

Vai kuinka monen uskotte selvittävän, mitä kaikkea pitää maksaa kun naapurin tyttö tulee lapsenlikaksi ja saa sitä 50 euron palkkion. Kuinka moni on ilmoittanut verottajalle sen, mitä on joka jouluaatto maksanut talossa puolituntia vierailleelle punanutulle. Enkä näissä tapauksissa usko siihen, että virallisesti palkan maksamisen esteenä olisi palkan sivukulut, vaan ainoastaan laiskuus ja pimeänä maksamisen helppous.

Vastustan kiivaasti harmaata taloutta. Harmaan työn tekijä on mielestäni verrattavissa myymälävarkaaseen. Me muut joudumme maksamaan nuo ilmaisostokset. Me muut myös maksamme niiden verot, jotka eivät itse niitä maksa.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että työn teettämisen pitää olla helpompaa. Olemme siirtymässä ajasta ”kaikki pitää tehdä itse” siihen, että ostamme mielellämme palveluja niiltä jotka osaavat. Myös jatkuvasti kasvava vanhusväestö tarvitsee monenlaisia palveluja kotiinsa. Siksi työllistämisen ja satunnaisten työkeikkojen ostamisen pitäisi olla helppoa ja yksinkertaista.

Kenen vastuulle kuuluu työn teettämisen helpottaminen? Työministerin? Toivon konkreettisia toimenpiteitä.

Valtuuston toinen kokous

Olipas mielenkiintoinen kokousilta. Valtuuston kokous avattiin ja todettiin lailliseksi, mutta saman tien kokous keskeytettiin neuvottelutauon ajaksi. Neuvottelutauko kestikin yllättäen vajaan tunnin. Kuntarakenneuudistus aiheutti ryhmien välillä keskustelua.

Kuntaliitoksista tullaan keskustelemaan vielä pitkään. Tässä asiassa ei tulla ikinä löytämään kaikkia tyydyttävää lopputulosta. Kuntalaki, kuntarakennelaki, sote-uudistus, metropolihallinto…. koko uudistus on niin laaja, että siitä on todella vaikea ottaa selkoa, että missä mennään ja mitä ollaan päättämässä.

Mielipiteitä ja argumentteja on monia. ”Vantaa toteuttaa palvelunsa tehokkaammin ja edullisemmin kuin Helsinki.” Miksi siis Helsinkiä ei liitetä Vantaaseen eikä toisinpäin. Enkä tarkoita tällä, että kannatan juuri Helsinki-Vantaa liitosta, vaan sitä, että jos kuntaliitoksia tehdään, niin mallia pitää ottaa siitä kunnasta tai niistä kunnista, missä asiat tehdään paremmin.

Keskusta teki muutosehdotuksen Kaupunginhallituksen tekemään esitykseen, jossa lausetta ”Uudistukset tulee toteuttaa aina mieluummin yhteistyöllä kuin pakolla” muutettaisiin kuulumaan ”Uudistukset tulee aina toteuttaa yhteistyöllä”. Esitys kaatui äänestyksessä. Vain kolme valtuutettua koko valtuustosta kannatti tätä muutosehdotusta.  

Perussuomalaisten edustaja esitti kuntavaaliehdokkaiden vaalien aikana antamia vastauksia vaalikoneisiin kuntaliitosten ja metropolihallinnon osalta. Mielestäni tämä esitys ei ollut tässä tilanteessa relevantti, sillä esimerkiksi itse en tiedä vielä tarpeeksi voidakseni ottaa selkeää kantaa asiaan. Kuntarakennetta on kuitenkin uudistettava. Siitä on keskusteltava. Siitä pitää tehdä esityksiä ja työtä pitää tehdä. En tiedä mikä esitys kuntaliitoksiksi metropolialueella olisi paras, mutten ole myöskään lainkaan varma, että olisiko vantaalaisten etu, että pysyisimme itsenäisenä.

Kuntauudistuksen taustalla on huoli, siitä, että kaikki kunnat ei pysty tällä hetkellä huolehtimaan peruspalveluistaan. Koko kuntauudistus, myös metropolialueella, pitää lähteä kuntalaisten edusta. Tällä hetkellä Vantaa on erityisen tiukassa taloustilanteessa ja palveluista on jouduttu leikkaamaan. Kuntauudistuksen taustalla on tarve selvittää kuntien vastuuta ja työnjakoa valtion kanssa. Lisäksi sosiaali- ja terveysuudistusta viedään eteenpäin yhdessä kuntauudistuksen kanssa. Tärkeintä kuntalaiselle on lähipalvelut, ei kuntarakenteet tai kuntarajat.  

Valtuuston kokouksessa käytettiin myös muutama mielenkiintoinen puheenvuoro Vantaan Kaupungin kaksikielisyysohjelmasta, joka sellaisenaan hyväksyttiin.

Kello läheni jo puolta yhdeksää kun aloitettiin keskustelu Myyrmäen yhdeksän kerrostalon kaavan hyväksymisestä. Apulaiskaupunginjohtaja Nikulainen esitteli kaavan historiaa sekä listan kaupungin käyttämistä konsulteista viimeisen kuuden vuoden ajalta. Tämän kaiken taustalla oli valtuutettujen huoli siitä, että projektissa on ollut mukana Forma-Futura. Valtuustossa ehdotettiin myös sitä, että kaava hyväksyttäisiin, mutta Lemminkäiselle ja VAV:lle myönnetyt rakennusoikeudet peruttaisiin. VAV rakennuttaa kaksi kerrostaloa, joista yksi tulee olemaan vuokra-asuntoja ja yksi on suunnattu erityisryhmille.  Lisäksi kaupunki saa alueesta 10 miljoonan euron myyntitulot. Rakennusoikeuden epäämisessä ei olisi mielestäni mitään järkeä. Asuntojen valmistuminen vain siirtyisi pitkälle tulevaisuuteen. Kaupunginhallituksen esitys onneksi hyväksyttiin ilman äänestystä.

Kello yhdeksän aloitettiin käsittely koulujen johtokuntien korvaavasta mallista. Koska johtokunnat lakkautetaan, oppilaan väliaikainen erottaminen siirrettiin opetuslautakunnalle. Tämä kuitenkin aiheutti huolta, koska opetuslautakunta ei pysty reagoimaan asiaan välittömästi. Ryhmien välisessä neuvottelussa muutettiin johtosääntöä niin, että perustetaan yksilöasioiden jaosto opetuslautakunnan alle. Siinä tulee olemaan viisi jäsentä ja se kokoontuu vain tarvittaessa käsittelemään oppilaan erottamista. Erinomainen muutos. Erottamispäätös voidaan tehdä nopeasti ja oppilaan oikeusturva säilyy.

Huh! Paljon tärkeitä asioita, mutta erittäin mielenkiintoista. Tästä on hyvä jatkaa.

Tahtoo paratiisiin

Viime valtuuston kokouksessa suurinta keskustelua käytiin yllättäen veroparatiiseista. Käsittelyssä oli nimittäin aloite jossa esitettiin, että Vantaan Kaupunki välttäisi yhteistyötä sellaisten yritysten kanssa, joilla on kytkentä veroparatiiseihin. Aihe on kannatettava ja tästä pitää keskustella. Moni meistä paheksuu sitä, että suuryritykset siirtävät tuloksensa maihin joissa maksetaan veroja vähän tai ei lainkaan.

Moni menestynyt urheilija muuten myös siirtää tulonsa veroparatiiseihin. Miksi me emme paheksu sitä?

Kuluttajana ja pienyrittäjänä minun on helppo tehdä eettisesti ja moraalisesti kestäviä valintoja. Vaihdoin erästä palveluntoimittajaa kun kuulin, että yritys tekee 40% liikevoittoa ja siirtää koko tuloksensa Bahrainiin, missä veroprosentti on tasan nolla. Vaihtaminen vaati kaksi puhelinsoittoa; irtisanominen nykyiseen ja sopimuksen tekeminen uuden palveluntuottajan kanssa. Minulle jopa soitettiin perään ja tiedusteltiin irtisanomisen syytä. Luulenpa, että en ollut ainoa samaan ratkaisuun päätynyt.

Kunta on kuitenkin vaikeammassa paikassa. Kunnan hankintoja säätelee hankintalainsäädäntö. Jokin yritys voidaan sulkea pois tarjouskilpailusta, mikäli tarjoaja on tuomittu veropetoksesta tai se on jättänyt veroihin tai sosiaaliturvamaksuihin liittyviä lakisääteisiä maksuja suorittamatta. Sen sijaan yritystä, joka tekee verosuunnittelua, ei voida sulkea kilpailun ulkopuolelle. Verosuunnittelun avulla yrityksen tulos maksetaan korkoina toiselle konserniyhtiölle, joka sijaitsee veroparatiisissa.

Verolainsäädäntöä ollaan muuttamassa siten, että yritys ei voisi rajoittamattomasti vähentää korkomenojaan verotuksessa. Yli 500.000 euron nettokorkomenot olisi vähennyskelpoisia vain siltä osin, kuin ne ovat enintään 30 yrityksen tuloksesta. Tämäkin uudistus sallii yhä melko suurten tulosten siirron pois Suomesta, 30 prosentin raja voisi alempana.

Vantaan Kaupungin on kuitenkin melko vaikeata lähteä taistelemaan veroparatiiseja vastaan. Siksi tarvitsemme sekä EU-tasoista että kansallista lainsäädäntöä asiasta. Asiaa tulee pitää esillä ja siitä pitää keskustella.  Suomi ei onneksi ole ainoa maa, joka haluaa muutoksen asiaan.

Tahtoo paratiisiin! :)  Tosin minulle kelpaisi ihan vain sellainen viikon loma merenrannalla, auringonpaahteessa kauniissa luonnonmaisemassa.

Koulujen johtokunnat lakkautettiin

Maanantaina kaupunginhallitus teki lopullisen päätöksen ja päätti lakkauttaa johtokunnat. Ennen päätöstä, sivistysvirasto pyysi koulujen johtokunnilta lausunnot siitä, miten kodin ja koulun yhteistyötä pitäisi kehittää ja mikä olisi vaihtoehto johtokunnille. Johtokuntien lakkauttamisen syynä oli Vantaan talous- ja velkaohjelma, mikä leikkasi monta kaupungin palvelua.

Johtokunnat antoivat 40 lausuntoa ja vanhempainyhdistykset antoivat 24 lausuntoa. Useimmissa lausunnoissa otettiin kantaa siihen, että johtokuntia ei saisi lakkauttaa. Lisäksi kodin ja koulun yhteistyön tärkeyttä korostettiin. Olin itse kirjoittamassa kannanottoa Simonkylän koulun johtokunnassa ja täytyy myöntää, että mekin kirjoitimme lausunnon siltä pohjalta, että halusimme johtokuntien säilyvän. Emme ehdottaneet uutta toimintamallia tai ideoineet johtokuntien tilalle jotain muuta. Emme katsoneet avoimesti tulevaisuuteen.

Noin puolella Suomen kunnista on kouluissa johtokunnat. Vantaalla vuonna 2010 johtokuntia kootessa määräaikaan mennessä 18 peruskoululta puuttui esitys johtokunniksi ja muistutuksen jälkeenkin vielä 5 koululta. Lisäksi johtokuntien jäsenten valinnassa oli ongelmia sukupuolikiintiöiden toteutumisessa. Johtokunnan jäsenten määrä oli myös rajattu jos kiinnostuneita vanhempia olisi ollut enemmän.

Toisaalta johtokunta oli virallinen elin, joka rehtorin oli kutsuttava koolle määräajoin. Johtokuntien tehtävänä oli hyväksyä koulun lukuvuosisuunnitelma ja osallistua myös sen toteutumiseen.  Johtokunta päätti oppilaan määräaikaisesta erottamisesta sekä hyväksyi koulun järjestyssäännöt. Tarvittaessa johtokunta teki esityksiä ja antoi lausuntoja koulua koskevissa asioissa.

Uuden vanhempia osallistavan mallin tavoitteena on löytää uusia ja joustavia muotoja yhteistyölle ja saada entistä useampia huoltajia mukaan. Vapaamuotoisempi toimintamalli myös mahdollistaa huoltajien osallistumisen oman elämäntilanteen mukaan. Toimintakulttuuri tulee myös toivottavasti olemaan avoimempaa ja vanhempien osallistumisen kynnys on ehkä matalammalla.

Jatkossakin siis rehtorilla on velvollisuus kutsua vanhemmat koolle vähintään kahdesti lukuvuodessa. Tapaamisiin voi osallistua myös muuta koulun henkilökuntaa (ja toivottavasti osallistuvat).

Ehkä on aika ottaa askel eteenpäin ja luovuttaa vanhasta. Se on vain ja ainoastaan meistä vanhemmista kiinni, kuinka aktiivisesti jatkossa osallistumme koulun toimintaan. Nyt siihen voi osallistua yhä useampi vanhempi oman aktiivisuuden mukaan eikä enää tarvita virallista nimitystä tai kahden vuoden sitoutumista. Jatkossa vanhemmilla on myös mahdollisuus tavata sivistysviraston henkilökuntaa johon kutsutaan vuosittain edustaja jokaisesta koulusta.

Peruskoulun toiminnassa tällä hetkellä olisin enemmän huolissani 1.-2 luokkalaisten viikkotuntimäärän tippumisesta 19 tuntiin tai erityislasten siirtämisestä lähikouluihin. Näiden vaikutuksia on seurattava tarkasti ja tarvittaessa tartuttava ongelmiin.

EnsimmäinenValtuuston

Maanantain kokousrupeama alkoi klo 16 ryhmien välisillä neuvotteluilla, jotka pääosin käsittelivät nimien täydentämistä luottamushenkilöpaikoille. Lopulliset paikkajaot löytyvät pian Vantaan kaupungin sivuilta.

Seuraavaksi oli vuorossa valtuustoryhmän kokous jossa mm. saimme lyhyen infon kaupunginhallituksen päätöksistä. Kaupunginhallituksessa hyväksyttiin koulujen johtokuntien lopettaminen. Päätös oli hyvin perusteltu. Kirjoitan tästä päätöksestä ja taustoista myöhemmin erikseen.

Kaupunginhallitus siirsi seuraavaan kokoukseen ns. varikkoselvityksen eli kaupungin hoitaman romuautojen talteenoton. Hallitus tulee esittämään toiminnan ulkoistamista liikkeenluovutuksen kautta. Varikon työntekijät siirtyisivät yksityiselle toimijalle vanhoina työntekijänä, mutta itse varikko säilyisi Vantaan omistuksessa. Tästä siis päätös jäi vielä tekemättä.

Jose Valanta valittiin Vantaan elinkeinojohtajaksi. Hän aloittaa todennäköisesti maaliskuun alussa. Tätä valintaa onkin odotettu. Henkilökohtaisesti odotan elinkeinojohtajalta konkreettisia ja nopeita toimenpiteitä yritystoiminnan tukemiseksi.

Valtuuston kokous

Valtuuston kokouksen alussa luovutettiin tasavallan presidentin 6.12.2012 myöntämiä Suomen Leijonan ansiomerkkejä kaupungin työntekijöille.

Itse kokouksessa

-          hyväksyttiin puolueiden jo ennalta sopimat luottamushenkilöpaikat
-          hyväksyttiin pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteistyösopimus
-          tutustuttiin Vantaan virtavesiselvitykseen
-          sekä hyväksyttiin Aurinkokiven asemakaava Kivistössä
 
Lisäksi kuultiin kaupunginhallituksen vastaukset eri valtuutettujen tekemään kolmeen aloitteeseen. Ensimmäinen aloite koski Helsinki-Vantaan lentoaseman käyttämää nimeä Helsinki Airport. Aloitteentekijät toivoivat, että kaikissa yhteyksissä käytettäisiin nimeä Helsinki-Vantaa.

Toinen aloite koski kunnan hankintoja ja veroparatiiseja. Aloitteen sisältö on hyvä. Tavoitteena olisi, että kaupunki ei osta palveluja yhtiöiltä joiden tulokset järjestellään veroparatiiseihin. Hankintalaki ei kuitenkaan salli yritysten rajaamista pois tällä ehdolla. Tähän ongelmaan pitää tarttua EU:n tasolla. Aihe nostatti pitkän keskustelun. Veroparatiiseja paheksutaan ihan aiheellisesti, ongelma vain ei ole helposti ratkaistavissa.

Kolmas aloite esitti golfin lisäämistä peruskoulun liikunnan tunneille. Tämä kuitenkin tarkoittaisi 115 000-130 000 euron vuosittaista kustannusta jos perusopetuksen kaikki noin 21 000 oppilasta vietäisiin edes kerran harjoittelemaan golfia. Tässä taloustilanteessa tämä aloite ei edennyt.

Vantaalle yrityskiihdyttämö

Muutama päivä sitten luonani tilitoimistossa kävi aloittava yrittäjä joka tarvitsi tilitoimistopalveluja. Hyvin usein keskustelu venähtää pitkäksi, sillä aloittavalla yrittäjällä on paljon kysymyksiä ja asioita joihin haluaa lisätietoja. Tilitoimistossa me usein annamme asiakkaalle paljon tietoa myös taloushallinnon ulkopuolelta. Monta vuotta yrittäjien kanssa tiivistä yhteistyötä tehneenä sitä on tietoa kertynyt aiheesta jos toisestakin.

Tämänkertainen yrittäjä oli perustamassa yritystä oman innovaationsa varaan. Keksintö kuulosti hienolta ja sellaiselta, että joko siitä ei tule mitään tai sitten siitä tulee huikea menestys. Monen muun kysymyksen lisäksi yrittäjä pohti yrityksen kotikaupunkia. Hetken mietittyään hän päätti rekisteröidä yrityksensä Espooseen. Sieltä kuulemma saa huokeasti toimitiloja yrityshautomosta sekä muutakin apua startup-yrittäjille. En pystynyt tarjoamaan hänelle Vantaalta vastaavia palveluja vaikka kovasti olisin halunnut.

Tapaamisen jälkeen googlailin aloittavien yrittäjien palveluja ja Espoossa on tosiaan Starup saunaa ja campusta, kolmen hengen yritykselle ilmaiset toimitilat vuodeksi sekä kaupungin tuki innovaatioiden vauhdittamiselle kohti kansainvälisiä markkinoita.  

Tätä me tarvitsemme Vantaallekin!!!

Niinpä lähetin mielipidekirjoituksen Vantaan Sanomiin. Olen valmis antamaan oman työpanokseni hautomon toimintaan. Miten saamme myös kaupungin innostumaan asiasta?

Ilolan koulu ja Simonkylän johtokunta

Pikkuhiljaa alkaa Vantaallakin puolueiden väliset neuvottelut lautakuntapaikoista ja sitä myöten sitten todellinen työ ensi vuoden alusta.

Simonkylän koulun johtokunnan puheenjohtajan roolissa olen jo mukana ottamassa kantaa koulujen johtokuntien lakkauttamiseen. Meidän johtokunta oli sitä mieltä, että johtokuntien lakkauttaminen kaventaa kuntalaisten lähidemokratian mahdollisuuksia. Lisäksi virallisen toimielimen tehtäviä ei voi siirtää vapaaehtoisesti toimivalle epäviralliselle vanhempainyhdistykselle. Monet johtokunnan jäsenet ovat valmiita toimimaan ilman palkkiota, jolloin säästöä saataisiin, vaikka johtokuntia ei lopetettaisi. Lopetettaisiin ainoastaan palkkiot.

Olen myös selvitellyt Ilolan koulun tilannetta. Alueella rakennetaan todella paljon ja kaikki rakentajat ovat lapsiperheitä, sillä tontin saamisen edellytys oli, että perheessä on lapsia.

Tulevaan Vantaan Kaupungin taloussuunnitelmaan on Ilolan koulun hanketta valmisteltu yksityiskohtaisemmin kuin aiemmin. Sivistystoimen toimistoarkkitehdin mukaan  ”Ilolan koulu- ja esiopetustiloista laaditaan parhaillaan tarveselvitys- ja hankesuunnitelmaa. Lisärakennukseen suunnitellaan tiloja kahdeksalle luokalle ja kahdelle esiopetusryhmälle. Tavoitteena on, että hanke valmistuisi kesään 2014 mennessä. Yksityisen palveluntuottajan kanssa on neuvoteltu taas päivähoitotilojen rakentamista ja päivähoidon aloittamisesta mahdollisesti jo ensi vuonna.” Hanke on tarkoitus toteuttaa yksityisrahoituksella vuokrakohteena.

Koivukylän alueen koulutilat riittävät ennustettuun kasvuun seuraavaksi 10 vuodeksi. Tikkurilan alueella taas oppilasmäärän ennustetaan kasvavan voimakkaasti. Tilojen rakentaminen Ilolaan parantaa paitsi Ilolan, niin myös Tikkurilan koulutilannetta tulevina vuosina.

Myös meidän perhe aloittaa talon rakentamisen Ilolaan ensi keväänä. On todella mielenkiintoista olla mukana rakentamassa alueella, mihin nousee samanaikaisesti kymmeniä omakotitaloja. Näin pääsen myös henkilökohtaisesti tutustumaan Vantaan Kaupungin palveluihin omakotirakentajan näkökulmasta.

Suuri kiitos!!!

Kello on 1:01 ja nyt vihdoin uskon, että minut on valittu valtuustoon. Suurkiitos kaikille vaalikampanjassa mukana olleille ja ennen kaikkea kaikille minua äänestäneille!!

Nyt toivon teiltä kommentteja ja mielipiteitä siitä, mihin asiaan tässä kaupungissa pitää tarttua ja mihin pitää pyrkiä vaikuttamaan. Toivon myös saavani ideoita siihen, miten parhaiten voisin kertoa siitä, mitä teen ja miten vaikutan asioihin.

Hyvää yötä!!! Aion nukkua kaikki vaalikampanjan aikana hankitut univelat pois :)

Peruspalvelut pitää aina toimia

Muutaman kerran minulta on kysytty, että mihin olen unohtanut vanhukset, kun minun esitteessäni tai vaaliteemoissa ei puhuta heistä mitään.

Vaaliteemat ovat vain muutama poiminta siitä, mitkä asiat tunnen ja missä tiedän olevani vahvoilla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että joku toinen olisi vähemmän arvokkaampi asia tai, että en sen eteen tekisi töitä. Kunnan peruspalveluihin kuuluu se, että me huolehdimme lapsista, vanhuksista, vammaisista, asunnottomista, syrjäytyneistä, työttömistä ja kaikista niistä jotka apua tarvitsevat. Nämä ovat kunnan ja valtion tärkeimmät työt. Meidän kaikkien etu on se, että heikommista pidetään huolta.

Edellä mainittujen lisäksi kunnalla on muitakin tehtäviä. Se tukee urheilua ja kulttuuria, huolehtii turvallisuudesta, puistoista, julkisista rakennuksista ja tieverkostosta.

Nämä kaikki asiat ovat tärkeitä. On itsestäänselvyys, että haluan vanhuksistamme huolehdittavan arvokkaasti. Tämän ja kaikkien edellä mainittujen vuoksi pyrin valtuustoon. Kaikkea emme voi saada ja joudumme tekemään säästöjä ja ikäviä päästöjä, mutta ketään ei saa jättää heitteille tai huonon hoivan armoille. Kunnan peruspalveluiden pitää aina toimia. Sen eteen olen valmis tekemään työtä.

Vantaan Ongelmat

Olen viettänyt viime ajat melko tiiviisti toreilla ja erilaisissa markkinatapahtumissa. Ihmisiä eniten kiinnostava asia, on selkeästi kaupungin talous. Kuinka paljon voimme leikata palveluista ja millä keinoilla saisimme talouden kuntoon. Mitään hokkus pokkus temppuja tai helppoja keinoja ei ole. Talouden tervehdyttäminen on pitkäjänteistä puuhaa ja vaatii useita eri toimenpiteitä.  

Veronkorotus on lyhytjänteinen korjausliike. Talouden tervehdyttäminen tulee tehdä toimintoja tehostamalla ja hallintorakenteita järkeistämällä. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa kuntalaisten palvelujen tason heikkenemistä. Myös investointeja pitää jatkossa tehdä, kouluja korjata ja kaupunkiympäristöä kehittää. Investointitason tulee kuitenkin olla järkevä.

Vantaa ei perinteisesti ole ollut pääkaupunkiseudun kunnista se houkuttelevin vaihtoehto. Tämän hetkinen talouden tasapainoittamis- ja velkaohjelma antaa vielä sen kuvan, että kunnan palvelut entisestään heikkenevät. Tilanne on hankala, sillä juuri nyt meidän pitäisi houkutella Vantaalle hyviä veronmaksajia ja erityisesti kannattavaa yritystoimintaa.

Mitkä sinun mielestä ovat ne keinot, joilla teemme Vantaasta houkuttelevan paikan asua ja yrittää?

Olen tänään perjantaina 12.10. klo 17-20 K-Market Ilolan pihalla tarjoamassa kahvia ja kyselemässä asukkaiden mielipiteitä Vantaasta ja omasta asuinympäristöstään. Tervetuloa!!

Kaupungin palvelut ja yksityistäminen

Kun Tampere ostaa yksityiseltä kotihoitoa, keskihinta on 34,7 euroa tunnilta. Omana työnä kaupungin muilla alueilla kotihoito maksaa 61,6 euroa tunnilta. Tilaston mukaan kaupungin työntekijä on päivittäisestä työajastaan 45 prosenttia asiakkaan luona. Yksityisellä yrityksellä prosenttiluku on noin 70. (Aamulehti 31.10.2011)

Kunnan ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Kaupunki vastaa palvelujen järjestämisestä, mutta palvelun voi hyvin tuottaa paikallinen yrittäjä. Kaupungin etu ei ole aina valita halvin vaihtoehto vaan laadulliset tekijät on saatava merkittävämpään asemaan valintoja tehtäessä.  Samalla pitää miettiä kuinka pieniä tai suuria kokonaisuuksia kilpailutetaan, jotta pienyrittäjät voivat osallistua tarjouskilpailuun. Tällä hetkellä hankinnat tehdään niin suurina yksiköinä, että ainoastaan monikansalliset suuret ketjut voivat osallistua tarjouskilpailuun.

Usein tuntuu myös siltä, että vaihtoehtoina on ainoastaan kunnan oma palvelutuotanto tai suuri kansainvälinen ketju. Mihin on unohdettu pienet ja keskisuuret yritykset, jotka ovat yrittäjävetoisia ja paikallisia? Otsikoihin nousee vain epäonnistumiset, kun vanhukset on unohdettu yksin tai lapsille ei ole riittänyt ruokaa. Syy ei ole yksityistämisessä vaan huonosta laadunvalvonnasta. Kaupungin tulee asettaa selkeät laatukriteerit ja valvoa niitä. Mikäli laatu ei toteudu, on palveluntuottajaa vaihdettava.

Kaupunki tarvitsee elinvoimaisia yrityksiä, jotka luovat työpaikkoja ja maksavat veroja. Palveluyrittäjyys on yksi nopeimmin kasvavia yrittäjyyden aloja, jota voidaan tukea monipuolisilla hyvinvointipalveluilla ja palvelusetelin nykyistä laajemmalla käyttöönotolla. Molemmat lisäävät kuntalaisen valinnanmahdollisuutta.

Työllistämisen vaikeus ja byrokratian raskaus

Pitkäaikaistyöttömien ja vajaakuntoisten työllistämiseksi on työnantajille tarjolla palkkatuki. TE-toimisto myöntää palkkatuen hakemuksen perusteella tietylle ajanjaksolle, usein kolmelle tai kuudelle kuukaudelle. Kun työntekijä on saanut palkkansa, täytyy työnantajan 30 päivän sisällä täyttää kaksi eri lomaketta, joissa erittelee työntekijän saaman palkan sekä työnantajan maksamat sivukulut.

Palkkatuki on hieno juttu, mutta siinäkin byrokratia ja virkamiesten joustamattomuus on jälleen viety äärimmilleen.  Mikäli tilityslomake saapuu yhdenkin päivän myöhässä, tukea ei myönnetä. Ja tätä tapahtuu kuulemma usein. Postin kulkuun luotetaan ja tilitys lähetetään viime tipassa. Mikäli käy niin huonosti, että posti hukkuu matkalla, yrittäjä huomaa asian vasta kun tilitys ei tule yrityksen tilille ja silloin se on jo liian myöhäistä. Vantaan TE-toimiston mukaan varminta on tuoda tilitys paikan päälle. Yrittäjällä kuitenkin on varmasti muutakin tekemistä kuin kuukausittain vierailla TE-toimistossa. Lisäksi ihmettelen, ettei tilitystä voi tänä päivänä toimittaa sähköpostilla. Todellista kehitystä olisi, jos tilityksen voisi täyttää TE-toimiston nettisivuilla. Työntekijä voisi käydä samoilla sivuilla ilmoittamassa, että on varmasti palkkansa saanut.

Osallistuin muutama viikko sitten yrittäjänä Kuntaliiton järjestämään seminaariin, jonka tarkoitus oli kuulla asiantuntijoita ja yrittäjiä ja kehittää pitkäaikaistyöttömien työllistymistä. Vantaan TE-toimisto oli oikeasti kiinnostunut siitä, miten he voisivat auttaa yrittäjiä työllistämään. Minä ehdotan byrokratian vähentämistä. Tilitykseksi pitäisi riittää työntekijän palkkakuitti työntekijän kuittauksella. Jokaisen työnantajan tulee antaa työntekijälle palkkakuitti ja TE-toimisto osaa varmasti lukea palkkakuitin sisällön ja laskea siitä palkan sivukulut. Työnantajan toimialasta riippuvat sivukulut (kuten tapaturmavakuutuksen) voisi ilmoittaa ensimmäisessä hakemuksessa, siitä ne kulut eivät enää miksikään muutu. Ainoastaan vuodenvaihde tuo muutokset, jotka TE-toimistossakin ovat varmasti tiedossa.   

Inhimillisiä virheitä sattuu ja verottajakin muistuttaa myöhästyneestä ilmoituksesta. Työllistävä yritys on TE-toimiston asiakas. Palvelua vain ei tällä hetkellä saa. Entä mihin on unohtunut hallinnollisen taakan keventämiseen tähtäävä työ.

Hyvästi peruskoulu

Reilu vuosi sitten [Vantaan] kaupunki päätti sijoittaa erityisoppilaat tavallisiin luokkiin. Viime kesäkuussa kaupunki teki säästöpäätöksen, joka vähensi kouluavustajien määrää rajusti. Moni opettaja jää yksin huolehtimaan luokasta, jotta on jatkuvaa huomioita vaativa erityisoppilas. ”Tässä käy huonosti”, [OAJ:n puheenjohtaja Olli] Luukkainen sanoo.

Otsikko ja ensimmäinen kappale on suora lainaus Suomen Kuvalehden 10.8.2012 numerosta. Lehdessä on pitkä artikkeli siitä, miten kuntien kurjistuva taloustilanne vaikuttaa peruskouluun. Vantaan Kaupunki on otettu yhdeksi esimerkiksi. Samanaikaisesti kun Vantaa säästää mm. kouluavustajien määrässä, erityisoppilaat siirretään lähikouluihin. Yhdistelmä ei voi toimia.

Vuoden 2011 aikana kaikkien koulujen johtokunnilta pyydettiin lausunto siitä, mitä mieltä erityisoppilaiden siirrosta ollaan. Käsitykseni mukaan suurin osa johtokunnista suhtautui muutokseen myönteisesti, koska kaupunki vakuutti myös resurssien siirtyvän oppilaiden mukana. Esityksessä oli tarkat laskelmat kouluittain erityisopettajaresursseista jotka siirtyvät kouluihin erityisoppilaiden mukana. Nyt sitten samanaikaisesti kuitenkin vähennetään 100 koulunkäyntiavustajaa.

Opettajilla ei ole aikaa heikoille eikä lahjakkaille. Keskiverto-oppilaat pärjäävät. Koulusäästöissä ei ole kuitenkaan kysymys ainoastaan yksittäisistä väliinputoajista. Tähän asti meillä on ollut tasa-arvoinen koulutus kaikille, vanhempien varallisuudesta ja koulutuksesta riippumatta. Tästä olemme syystäkin olleet ylpeitä. Mikäli peruskoulun taso laskee, alkavat vanhemmat valita kouluja ja pitkällä aikavälillä syntyy yksityiskouluja. Yksityiskoulut jos mitkä, synnyttävät selkeät luokkajaot. Kouluvalinta vaikuttaa myös perheiden asuinpaikan valintaan. Isojen kaupunkien koulujen opettajat ja oppilaat valikoituvat jo nyt hyviin ja huonoihin kouluihin.  Erot koulujen välillä ovat kasvaneet jatkuvasti.  Hyväosaiset vanhemmat laittavat lapsensa hyvämaineisiin kouluihin ja näin kierre on alkanut.

Peruskoulu on väärä paikka säästää. Se vaikuttaa kuntien mahdollisuuksiin houkutella lapsiperheitä asukkaikseen ja muuttaa pikkuhiljaa koko yhteiskuntarakennettamme. Myös hyväosaisten vanhempien etu on, että peruskoulu pysyy tasa-arvoisena ja kaikilla lapsilla on samat mahdollisuudet tulevaisuuteen.

Vastuu ja vapaus

Erään ystäväni aviomies oli kysynyt, miten olen päätynyt Kokoomuksen ehdokkaaksi. Tässä siis Jarille vastaus :)

Olen aina jostain syytä tuntenut Kokoomuksen oikeaksi valinnaksi minulle. Kokoomuksen arvot vapaus, vastuu, demokratia, mahdollisuuksien tasa-arvo, sivistys, kannustavuus, suvaitsevaisuus ja välittäminen, ovat kaikki sellaisia mihin voin tiukasti sitoutua.

Yksilön vastuu ja vapaus

Yksilön vastuu ja vapaus on se, mihin yhteiskuntamme pitäisi pohjautua. Vapaus valita takaa sen, että jokainen ihminen voi tavoitella onnellisuutta ja hänelle sopivaa elämää. Jokaisella meistä on kuitenkin vastuu itsestämme ja läheisistämme. Kaikkea ei voi ulkoistaa kunnan tai valtion velvollisuuksiksi. Meidän jokaisen on yritettävä ottaa vastuu omasta elinympäristöstämme huomioiden sekä ympäristö että lähellä olevat ihmiset.  Vastapainona meillä jokaisella on myös velvollisuus auttaa niitä, jotka apua jostain syystä tarvitsevat.

Yhteiskunnan vastuulla on perusturva, terveydenhoito ja koulutus. Tavoitteena on edistää sivistyksellisiä pyrkimyksiä sekä perusturvan ja huolenpidon toteutumista. Peruskoulu on perusta mahdollisuuksien tasa-arvoon. Jokaisella lapsella perheen tulotasosta, asuinpaikasta tai vanhempien koulutuksesta riippumatta, pitää olla tasa-arvoinen mahdollisuus saada laadukas peruskoulutus. Sivistys on mahdollisuus.

Perusturva pitää olla apuna niille jotka sitä tarvitsevat. Perusturvan ei kuitenkaan pitäisi olla vaihtoehto vaan väliaikainen turva silloin kun sitä tarvitsee. Työnteon vastaanottamisen pitäisi olla aina kannattavaa ja työttömyysturvan vain väliaikaista. Jokainen kohtaa joskus tilanteita, joissa tarvitaan yhteiskunnan tarjoamia palveluita ja tukea. Jokaisella on oikeus turvaan työttömyyden, sairauden tai muun vaikean elämäntilanteen kohdatessa.

Yrittäjän asialla

Yrittäjyys on asia jonka eteen koen, että Kokoomus tekee jatkuvasti työtä. Työnteko, yrittäminen ja niiden verottaminen sopivassa suhteessa muodostavat yhteiskunnan perustan. Työhön, yrittämiseen ja vientiin nojaava kansantalous tuo vakautta ja vaurautta kansalaisille. Työ ja yrittäminen elättävät Suomen. Suomessa on pienyrittäjiä (alle 10 hengen yrityksiä) 93,4% kaikista yrityksistä. Viime vuosikymmenen puolivälistä lähtien kaikista työpaikoista kolme neljästä on syntynyt pk-yrityksiin. Suomen yrittäjyys rakentuu pitkälti pienyritysten varaan. Konkreettisina tavoitteina Kokoomuksella on yhteisöverokannan alentaminen 4 %:lla (22 %:iin) sekä matalammin verotettu osinkotulo yrittäjälle. Jos yrittämisen riskistä ei palkita, ei voida myöskään odottaa yrityksen perustamisen kiinnostavan.  Yrittäjälle on aina riski kasvattaa yritystä ja työllistää muita.

Omat tavoitteet kuntatasolla

Kuntatasolla meidän tulee huolehtia erityisesti tällä hetkellä Vantaan taloudesta. Sen lisäksi tärkeitä asioita ovat laadukas peruskoulu, yrittäjyyden edistäminen, nuorten työllistyminen, viihtyisät asumis- ja työympäristöt ja kaupunkikeskukset sekä toimivat peruspalvelut.

 

Kursivoidut tekstit on poimittu Kokoomuksen virallisilta nettisivuilta.
 

Loma alkoi, ilmoista viis

Olen aina välillä todella loman tarpeessa. Ahdistun, turhaudun tai en välitä asioista. Olen oppinut huomaamaan, että selkein merkki loman tarpeesta on motivaation hiipuminen. Sitä ei yrittäjälle saisi tapahtua, sillä silloin loppuu yrityksen kehittäminen.

Kuitenkin kun jään lomalle huomaan tarkastavani sähköpostiani ja pohtivani uudistuksia ja muutoksia joita pitäisi työpaikalla tehdä. Olen huono ”siirtyjä”. Kun aloitan loman, en pääse töistä irti ja kun menen takaisin töihin, kestää hetken saada työvaihde päälle.

Työ on tärkeä osa elämää, se ei kuitenkaan saa olla pääosassa. Kuten eräs ystäväni totesi, me hyvin usein valitamme työstä ja toivomme lottopottia, jotta voisimme jäädä ”eläkkeelle”, mutta kuinka moni oikeasti selviytyisi ilman työtä. Työn avulla koemme olevamme tarpeellisia.

Työtä ja lepoa oikeassa suhteessa, pitäisi olla jokaisen oikeus.

Työllistäminen pian entistä vaikeampaa


Hallitus on tehnyt esityksen laiksi työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain muuttamisesta.  

Esityksessä ehdotetaan, että työttömyysvakuutusmaksujen perintä siirretään tapaturmavakuutuslaitoksilta työttömyysvakuutusrahastolle. Työnantajalle säädettäisiin velvollisuus antaa määräajassa palkkasummailmoitus työttömyysvakuutusrahastolle.

Tällä hetkellä jo, kun yrittäjä palkkaa työntekijän vaikka vain muutamaksi kuukaudeksi, hänen on maksettava verottajalle ennakonpidätys ja sosiaaliturvamaksu, vakuutusyhtiöön eläkevakuutus, tapaturma-, työttömyys- ja ryhmähenkivakuutus.  Eläkevakuutuksen ilmoituksen ja maksun voi hoitaa ainakin kolmella eri tavalla. Lopuista vakuutuksista tulee yhteensä neljä eri laskua. Nyt on siis tarkoituksena vielä edelleen lisätä työnantajan velvollisuuksia ja ilmoitusten määrää.

Joskus muinoin (2009) on aloitettu sellainen ohjelma kuin ”hallinnollisen taakan vähentäminen.” ”Yritysten hallinnollisen taakan vähentämisen toimintaohjelman tavoitteena on keventää yritysten hallinnollista taakkaa neljänneksellä vuoden 2012 loppuun mennessä.”

En ole missään kohtaan vielä huomannut tämän toteutuneen.

Itse olen tilitoimistoyrittäjä ja työllistän 13 henkilöä ja meillä on noin 150 yrittäjäasiakasta. Näen hyvin läheltä pientä yrittäjää koskettavan byrokratian sekä erilaisten työllistämiseen liittyvien velvollisuuksien määrän. Vaikka nämä työttömyysetuuksien rahoituksen muutokset varmasti työllistäsi meitä tilitoimistona, niin silti toivon, että tässä asiassa huomioitaisiin pienen yrittäjän lisääntyviä velvollisuuksia.

Mikäli näiden etuuksien keräämistä varten perustetaan erillinen rahasto, paras tapa olisi kerätä tiedot ja maksut samalla periaatteella kuin nykyisin kerätään palkasta maksettavat sosiaaliturvamaksut. Kuukausittain lähetetään tieto verottajalle (kausiveroilmoitus) ja maksetaan ennakonpidätys, sotu ja näiden mukana siis myös tulevaisuudessa ilmoitettaisiin ja maksettaisiin työttömyysvakuutusmaksu, palkanmaksua seuraavan kuukauden 12. päivä.

Tällä hetkellä vuoden lopussa lähetetään ilmoitus kaikista maksetuista palkoista verottajalle, eläkevakuutusyhtiöön ja tapaturmavakuutusyhtiöön. Nyt ollaan vielä lisäämässä yksi taho keräämään tietoja jälleen yhdellä erilaisella ilmoituksella.

Entäpä jos hallitus tekisi sellaisen ehdotuksen, että yhden (esim. verottajalle lähetettävän) ilmoituksen voisi lähettää kaikkiin tarvittaviin paikkoihin yhdellä napin painalluksella. Verottajan ilmoitus kuitenkin sisältää kaiken tarvittavan.

Työllistämisen helpottaminen on myös keino harmaan työvoiman vähentämiseen.

Vantaan Yrittäjien kunnallisvaaliohjelma


Vantaan Yrittäjien kunnallisvaaliohjelma löytyy tästä linkistä. Itse toimin hallituksen jäsenenä kunnallisvaalityöryhmän puheenjohtajana. Hallitus kävi erittäin vilkasta keskustelua ohjelmasta ja monia näkökantoja ja painotuksia tuli esille.  Ohjelma esiteltiin kaupunginvaltuuston valtuustoryhmien puheenjohtajille huhtikuussa.

Downshiftaaja onkin vapaamatkustaja


Vielä vähän aikaa sitten downshiftaaminen eli kohtuullistaminen oli muotia. Moni koki, että oravanpyörästä pitää välillä hypätä pois.

Elämme jatkuvassa vaatimusten ja odotusten verkossa, jossa meiltä vaaditaan yhä enemmän ja enemmän ja jatkuvasti nopeutuvassa tahdissa. Sähköpostiin pitää vastata muutaman tunnin sisällä ja puhelimen ’ei vastattu’ –soittoihin pitää soittaa perään, jottei yksikään tilaisuus tai asiakaskontakti mene ohi. Työntekijöiltä vaaditaan pidempää päivää ja asioiden hoitoa iltaisin ja viikonloppuisin. Kesälomallakin pitää olla tavoitettavissa tai ainakin sähköposteihin vastata. Siivoojilta ja sairaanhoitajilta vaaditaan jatkuvasti tuottavampaa työtä samalla palkalla ja kaikkeen työhön on löydetty tehokkuuden tunnusluvut, joita mitataan herkeämättä.

Entäs jos luopuisimme jostakin

Eduskunnalla ja hallituksella on kovat paikat edessä. Jostain pitää saada lisää tuloja ja monista menoista pitää tinkiä. Yrittäjinä tiedämme, että se ei ole helppoa. Pieniä säästöjä on useinkin helppo löytää, mutta entäs kun kuluja pitää karsia kovalla kädellä.

Mistä sinä olet valmis luopumaan?

Kun meiltä kysytään, että mitä veroja pitäisi korottaa ja mistä palveluista voisimme luopua, on helppo antaa sellainen vastaus joka ei kosketa itseä. ”Rikkailta lapsilisät pois”, ”Suurista pääomatuloista isommat verot”, ”Työttömän lapselle ei päivähoito-oikeutta”, ”Maahanmuuttajien tuet minimiin”.

Entäs jos kysymys asetettaisiinkin niin, että ”mistä sellaisesta sinä olet valmis luopumaan, jonka tällä hetkellä saat yhteiskunnalta ilmaiseksi tai erittäin edullisesti?”. Tai ”mitä sellaista veroa olisit valmis korottamaan jota itse maksat tällä hetkellä?”  Itse jouduin miettimään vastausta hyvinkin pitkään. Olemme niin tottuneita yhteiskunnan palveluihin. Sen sijaan, että olisimme valmiita luopumaan jostain, haluamme jatkuvasti lisää.

Mutta pitääkö meidän todella aina saada kaikki vai voisimmeko luopua jostain.  Pitääkö yhteiskunnan huolehtia jokaisesta kehdosta hautaan vai voisimmeko itse osallistua heikommin pärjäävien arkeen. Luopumalla jostakin voisimme samalla kohtuullistaa omaa elämäämme.

Carita Orlando sivuston on toteuttanut Vukon Oy. Sivuilla käytettyjä kuvia ja elementtejä ei saa käyttää ilman kirjallista lupaa.

Copyright © 2014 Carita Orlando / All rights reserved.